Kanadan kansalaisuus – Ja sen hakemisen helppous

Moni ulkomailla asuva tulee varmasti jossain välissä miettimään haluaako hakea asuinmaansa kansalaisuutta, vai oleskeleeko maassa esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan turvin. Tosin EU:ssa asuvien  tätä ei tarvitse juuri edes miettiä. Luulen, että jos asuisin EU:n alueella, tuskin miettisin kansalaisuuden hakemista ollenkaan! Kanadan kansalaisuus on nyt kuitenkin mielessä kovastikin.

Ensin pysyvä oleskelulupa

Reilun viisi vuotta sitten iloitsin siitä, että sain pysyvän oleskeluluvan Kanadaan. Sen hakeminen oli suhteellisen työlästä, koska se vaati aika kasan perusteluja ja todisteita siitä, että Adam ja minä olemme todellakin oikeassa parisuhteessa enkä yritä huijaamalla saada oleskelulupaa. Onneksi olimme kuitenkin tuossa vaiheessa jo olleet ja asuneet yhdessä monta vuotta, joten todisteiden (kuvien, yhteisten lentolippujen, vuokrasopimuksien, tuttavien todistuksien jne) hankkiminen ei ollut ongelmallista, ainoastaan aikaa kuluttavaa.

Loppujen lopuksi oleskelulupahakemukseni oli sentin korkuinen pino papereita, mutta sain oleskeluluvan kahdeksan kuukauden kuluttua. Tiesin jo tuolloin, että tulisin hakemaan myös kansalaisuutta, koska se nyt vain on järkeenkäypää. Pysyvän oleskelulupakortin joutuu uusimaan viiden vuoden välein (ei siis itse oleskelulupaa, vaan sen todistavan kortin jonka tarvitsee, jos lähtee maasta pois), enkä voi äänestää kaikissa vaaleissa enkä tietenkään saa Kanadan passia.

Kaksoiskansallisuus elämää helpottamaan

Kanadan kansalaisuus ja sen myötä tuleva kaksoiskansalaisuus on kiehtonut minua ajatuksena jo pelkästään Yhdysvaltoihin matkustamisen helppouden takia! Olenkin moneen kertaan sanonut, että koiran vieminen Yhdysvaltoihin on helpompaa kuin minun sinne meneminen. Adamilta ei ikinä kysytä yhtä paljon kysymyksiä kuin minulta ja maateitse rajan ylittäessä joudun aina menemään viranomaisten juttusille noin puoleksi tunniksi, kun Adamin ei tarvitsisi edes poistua autosta.

Tunnen tosin pari henkilöä, jotka ovat asuneet Kanadassa vuosikymmeniä eivätkä he ole hakeneet kansalaisuutta ja eihän sitä todellakaan ole pakko hakea. Pysyvä oleskelulupa on juuri sitä miltä se kuulostaa, sillä saa pysyä Kanadassa niin kauan kuin haluaa. Kaikki maat eivät myöskään salli kaksoiskansalaisuutta, mutta onneksi tämä ei ole ongelma ja voin pitää Suomen kansalaisuuden vaikka taskussa olisikin Kanadan kansalaisuus.

Kanadan kansalaisuuden hakeminen

Joten päätin vihdoin, että on aika hakea Kanadan kansalaisuutta. Olisin sitä voinut hakea jo aiemmin, mutta en vain ole viitsinyt aloittaa sitä pitkää prosessia ja pulittaa melkein tonnia. Tässä tapauksessa odottaminen kannatti, sillä viime vuonna Kanadan hallitus löyhensi sääntöjä kansalaisuushakemuksiin liittyen ja tekivät sen helpommaksi ja halvemmaksi.

Kun aloin tutkimaan mitä kaikkea papereita minun pitää täyttää, en ollut uskoa silmiäni! Hakemus oli nimittäin erittäin yksinkertainen ja suuritöisin asia oli listata ulkomaille suuntautuvat matkani viimeisen viiden vuoden ajalta. Muut kysymykset koskivat vain työ-ja asuin historiaani, mutta koska työpaikkoja ja asuntoja on ollut vain kaksi, niin niissä ei ollut paljoa listattavaa.

Lisäksi toki tarvin kopiot edellisestä ja nykyisestä passista, henkiöllisyystodistuksesta ja pari passikuvaa. Englannin- tai ranskankielentaitoa piti myös todistaa, mutta siihen riitti kopio tutkintotodistuksestani Skotlannista. Jos en olisi suorittanut tutkintoa englanniksi tai ranskaksi, sitten olisin tarvinnut kielitestin, mutta nyt en sitä onneksi tarvinnut.

Avioliitto kanadalaisen kanssa ei liity mitenkään kansalaisuuteen!

Tähän liittyen pitää myös selventää (koska tämä on saamieni kysymysten perusteella erittäin yleinen harhaluulo), että koko kansalaisuushakemuksessa ei kysytä sanallakaan puolisosta tai siviilisäädystä. Sillä ei siis ole mitään väliä olenko naimisissa kanadalaisen kanssa, parisuhteessa vaiko sinkku – kansalaisuushakemus on vain minuun keskittyvä. Eli avioliitto kanadalaisen kanssa ei tarkoita sitä, että sillä saisi kansalaisuuden.

Kun hain pysyvää oleskelulupaa, hain sen niin sanotusti sponsorointiperiaatteella, eli Adam kanadalaisena sponsoroi minut puolisonaan (vaikkei naimisissa tarvitse olla). Tämän takia oleskelulupaa hakiessa tarvitsin paljon todisteita suhteemme aitoudesta. Kun sain oleskeluluvan, sen jälkeen kanadalaisen partnerin tai puolison merkitys loppuu ja sillä ei ole mitään tekemistä kansalaisuuden hakemisen kanssa.

Moni kanadalainen on ihmetellyt, että no miksi emme vain mene naimisiin niin säästyisi kansalaisuuden hakemiselta. Tämä on siis täysin väärää tietoa, avioliitto kanadalaisen kanssa ei vaikuta kansalaisuuden hakemiseen millään lailla, eikä edes oleskelulupaa varten tarvitse olla naimisissa. Saman hakuprosessin joutuu silti käymään läpi, ensin pysyvä oleskelulupa ja sitten kansalaisuus muutaman vuoden päästä. Jos siellä joku suunnittelee siis naivansa kanadalaisen kansalaisuuden toivossa, niin sori, ei kannata 😀

Ja sitten odotellaan…

Ja siinäpä se, ei muuta kuin paketti postiin ja $630 Kanadan viranomaisille. Ja sitten odotellaan…. Suurin piirtein vuosi. Eli ihan heti en pääse juhlistamaan kaksoiskansalaisuutta, mutta ehkäpä ensi kesänä. Toki sitä ennen pitää myös todistaa osaamiseni Kanadasta kansalaisuustestin muodossa, mutta siitä lisää kun se on ajankohtainen!