Kauan sitä valmisteltiin, kahdeksan kuukautta sitä odotettiin, reilu tonni siitä kaikkineen maksettiin, viime viikot siitä stressattiin jo ihan toden teolla, mutta nyt vihdoin ja viimein sain postikustilta tärkeää postia:
Tämä maaginen paperi on siis mun pysyvä oleskelulupa Kanadaan, joka antaa mulle oikeuden tehdä töitä missä vain ja kuinka kauan tahansa, oikeuden opiskella (ja samoilla lukukausimaksuilla, kuin kanadalaiset!), äänestää ja muuta mukavaa. Tämä pitänee uusia vissiin viiden vuoden päästä, mutta jo reilun kahden vuoden päästä voin sitten hakea Kanadan kansalaisuutta, jos vielä silloin ollaan tällä puolella maapalloa. Eli Kanadan passia en vielä saa, mutta ehkä se on sitten seuraavana tavoitteena!
Ihan pelkästään tuolla paperilla tämä homma ei ole kuitattu, vaan mun pitää mennä tuon paperin kanssa rajalle ja tulla Kanadaan uudestaan, tai vaihtoehtoisesti mennä yhteen maahanmuuttotoimistoista hakemaan mun viralliset dokumentit passiin jne. Tuon koko hakemuksen käsittelyyn meni tosiaan kahdeksan kuukautta, joista kaksi ekaa meni Adamin hyväksymiseen sponsoriksi ja 5.5 seuraavaa kuukautta se hakemus vaan olla ja odotti, että joku sitä katsoisi. Mun osan käsittelyyn siis meni kokonaiset kaksi viikkoa, mutta niillä vaan kesti melkein kuusi kuukautta avata se mun hakemus ja alkaa sitä työstämään…Ok, ok en ehkä ole ainoa henkilö, jolla on hakemus Lontoon toimistossa ja tämän sponsorihakemuksen ajaksi sanottiin 8-12 kuukautta, eli sen perusteellahan tämä tuli suorastaan nopeasti.
Loppujen lopuksi ei ollut paha ajoitus ollenkaan, kolme viikkoa jouduin olemaan ‘turisti’ eli ilman työlupaa, joka loppui tammikuun puolessa välissä ja ennen kuin nyt saan taas pian palata töihin. Oltiin kuitenkin varauduttu, että oisin ollut työttömänä jopa kolme kuukautta, joten täällä ollaan aika juhlamielellä!
Saan vanhan työnikin takaisin, pomo oli oikein mielissään, sillä ne ei olleet yrityksistä huolimatta löytäneet ketään sinne mun tilalle. Joten kai tästä alkaa kaikki taas palautumaan normaaliksi, eli saanen huokaista helpotuksesta nyt?
4 comments
Moi Annika! Oon koittanu tavailla CIC:n sivuja tässä monta päivää mut tietenkään siellä ei selvästi kerrota mitään 😀 Ollaan oltu yhdessä kanadaisen pojan kanssa nyt toukokuusta saakka. Ekat kolme kuukautta reissattiin yhdessä, sen jälkeen jouduin mennä suomeen hetkeks duuniin. Lokakuussa tavattiin viikko täällä Kanadassa ja toinen Jenkkein puolella ja joulukuun alussa tulin tänne turistina. Tai sain passiini sellasen visitor recordin joka antaa olla mun täällä huhtikuun loppuun ja sen jälkeen käskettiin pysymään puoli vuotta pois jos meinaan päästä tänne uudestaan.. Huhtikuun lopussa ollaan oltu siis vuosi yhdessä mutta sama osoite ei oo ollu kun tän 4 kk:tta eli sponssausta voi olla turha hakea näin lyhyellä suhteella. Millä ihmeellä onnistuit olemaan täällä niin kauan että olitte common-law, kun käsittääkseni siihen pitäs tosiaan asua se vuosi samassa osotteessa?!
Moikka Johanna! Haha joo, milloinpa mitkään maahanmuuttosivut olisivat olleen päivänselviä 😛
Me oltiin tosiaan asuttu yhdessä jo reilu pari vuotta (Kanada, Skotlanti, Australia), ennen kuin aloitettiin tuo prosessi ja pystyttiin se todistamaan vuokrasopimuksin, yhteisin pankkitilein jne.
Minusta tuossa sponsorship jutussa oli kolme vaihtoehtoa ja yksi niistä oli pareille, jotka ei asu yhdessä..? Oliko ne nyt conjugal, common law ja married ne vaihtoehdot? Aika jännä, et ne on sanoneet sulle että pitää olla maasta pois puoli vuotta, en ole kuullutkaan että noin voitaisiin tehdä!
Pystyisitkö sä hakeen esim SWAP Canada ohjelmaan Allianssin kautta?
[…] aikana olen jakanut monet jutut teidän lukijoiden kanssa, aina Kanadan maahanmuuttoprosessista unelmatyön löytämiseen ja koiravaljakkopikkujouluihin Québecin korvessa. Puhumattakaan […]
Moi! Mä oon menossa Kanadaan nyt tossa kuukauden päästä asumaan, niin mietin että miten oikeen saan töitä sieltä. Oliko sulla joku työviisumi millä sait työskennellä ennen tuota kansalaisuutta?