Kylläpäs on ollut kiireinen viikonloppu! Tai nyt sunnuntai-iltapäivänä ainakin tuntuu siltä, että on tullut tehtyä yhtä ja toistakin. Perjantaina meidän oli tarkoitus lähteä ajeleen Yhdysvaltojen rajalle hakemaan mun virallisia oleskelulupalappuja, mutta kas vain luontoäiti päätti toisin ja toi päällemme lumimyräkän. Ja vielä sellaista laatua olevan, ettei todellakaan meinattu lähteä autolla ajaleen! Kyllä sitä lunta tupruttikin sen 25cm täällä Ottawassa ja enemmän etelään eli Yhdysvaltoihin päin mennessä. Perjantai meni siis sisätiloissa kuumeisesti työhakemuksia raapustaen, mutta siihenkin sitä saa vaan aika hyvästi aikaa tuhrautumaan.
No lauantaina sää oli sitten selvä ja päästiin ajeleen Yhdysvaltojen rajalle. Mun piti siis mennä Yhdyvaltojen puolelle (toisin sanottuna ajaa sillan yli) ja istua hetki amerikan puolella toimistossa ja sitten käännyin takasin ja ajelin Kanadaan. Ja voilà, nyt on viralliset paperit passissa!
Launtaina iltapäivällä kipastiin äkkiä vielä kanaalille luisteleen, kun oli niin mahdottoman nätti päivä! Enkä edes kaatunut kertaakaan, vaan suht sujuvasti liitelin eteenpäin. Alkuillasta sitten tuli yksi kaveri käymään ja mitäs täällä tehdään, kun tulee seuraa lauantai-iltana? No istutaan hetki sisällä ja lähdetään luisteleen! Käytiin sitten toinenkin reissu luisteleen illan päätteeksi. Me asutaan tässä ihan kanaalin vieressä, joten tästä pääsee noin kolmessa minuutissa tuohon jäälle luisteleen, eli aika paras sijainti tällä hetkellä.
Tämä Winterlude-festivaali on kyllä aikamoinen tapahtuma. Se on siis aina helmikuun ekat kolme viikonloppua ja pääasiana on tietenkin tuo yllämainittu luistelu UNESCOn perintökohteessa, eli Rideaun kanaalilla, joka on maailman isoin luistinrata 7.8km:n pituudellaan. Tuo kanaali on toki avoin tammikuun lopusta maaliskuun alkuun (sään salliessa) ja siellä voi luistella mielin määrin. Viikonloppuisin tapahtumaa on järjestetty monissa eri kohteissa kanaalin varrella ja vähän kauempanakin. On muun muassa jääkiekko-otteluita, jääveistoskilpailuja (ammattilaiset ja amatöörit), Norjan suurlähetystön järkkäämää tarinankerrontaa laavussa, taitoluistelunäytöksiä, lumiveistoksia, jäästä tehtyjä liukumäkiä ja niin edelleen. Porukkaa tulee tietenkin paljon muualtakin tänne, joten Ottawa on aika kiireinen paikka tällä hetkellä!
Tämä on sellainen ihana hyvänmielen tapahtuma. Kaikki nämä tapahtumat ovat ilmaisia ja viikonloppuisin kulkee jopa ilmaiset linja-autot kuljettamassa porukkaa tapahtumapaikkojen välillä. Kaikki vaan laittaa luistimet jalkaan, vanhat ja nuoret ja tosi vanhat ja tosi nuoret. Ikäskaala mitä oon nähnyt luistimilla, on varmaan ollut siinä 3-75. Ihan pikkulapsilla on muuten sellaiset erikoisluistimet, joissa on kaksi terää, jotta niillä on tukevampi luistella, enpä ole niitäkään ennen nähnyt! Tietenkin, kun ollaan jäällä ja kaikki ei voi olla yhtä hyviä kuin minä ja pysyä pystyssä koko aikaa (lennän varmaan ens kerralla oikein mojovasti tämän sanottuani), niin kanaalin varrelta löytyy ensiapupisteitä sieltä täältä ja milläs ensiapu liikkuu? No luistimilla tietenkin! On niillä toki mönkijöitä ja sellasia golf kärryjen tapaisia menopelejäkin, jos pitää kuljettaa loukkaantuneita. Myös poliisi liikkuu täällä luistimilla, joten voisin sanoa, että aikalailla koko kaupunki siirtyy luistimille helmikuussa. Ja tänään kun oli vähän lauhempi ilma, niin näyttikin siltä, että koko kaupunki oli päättänyt lähteä luisteleen ja nimenomaan yhtä aikaa.
Ja hyvänhän se on, että osataan nauttia talvesta. Se kun täälläkin kestää monen monta kuukautta, niin minusta on ihana, että sitä täällä oikein juhlitaan, eikä vain kärsitä läpi. Talvista tunnelmaa vaan lisää monissa paikoissa myytävät kaakaot, kuumat omenasiiderit sekä tietenkin Beavertails- “leivonnaiset”, joita täällä jonotetaan ihailtavan kärsivällisesti. Itsekin maistoin ensimmäisen Beavertailsin tänään, sellaisen perinteisen kaneli-sokeriversion, mutta valitettavasti olin yksin liikenteessä ja tuon leipomuksen pitelemiseen tarvi kyllä kaksi kättä! En tiedä mikä noiden Beavertailsien suosion selittää, mutta täältä, täältä ja täältä voi kurkkia miltä nämä suurehkot herkut näyttää! Eniten omasta versiostani tuli mieleen suomalaiset munkit, eli ei ollenkaan pahan makuinen luomus.
