Matkustaminen on meille sitä kaipaaville aina positiivinen asia, mutta samalla tulee usein nähtyä maailman eriarvoisuutta omin silmin. Erityisen sydäntäsärkeviä ovat tilanteet, joissa on mukana huono-osaisia lapsia. Maailmassa on miljoonia lapsia, jotka elävät köyhyydessä ja huonoissa olosuhteissa, ja jotka kohtaavat monenlaista hyväksikäyttöä.
Me matkailijat näemme näitä lapsia reissuillamme, mutta monet – itseni mukaan lukien – eivät tiedä miten toimia tällaisissa tilanteissa. Kun kohtaamme kerjääviä lapsia tai krääsää myyviä lapsia, tulee usein avuton olo. Pitäiskö kerjäävälle lapselle antaa rahaa tai ruokaa? Valitettavasti monet matkailijat edesauttavat lapsien aseman huonontamista yksinkertaisesti tiedon puutteen vuoksi.
Jokunen aika sitten juttelin Kambodzassa sijaitsevan Child Safe-järjestön edustajan kanssa erääseen projektiin liittyen ja siinä keskustelussa tuli esille niin monta hyvää asiaa, että halusin ehdottomasti jakaa tämän keskustelun helmet teillekin.
Child Safe on kansainvälinen aloite, jonka tavoitteena on suojella lapsia erityyppisiltä hyväksikäytöltä. Child Safe työskentelee yhdessä erityisesti matkailualan toimijoiden ja omatoimisten matkailijoiden kanssa. He myös kouluttavat paikallisia organisaatioita, firmoja, ensihoidon henkilöstöä ja monia muita Child Safe Agenteiksi, jotka ovat valmiita toimimaan ja puuttumaan tilanteeseen, joissa lapset kohtaavat hyväksikäyttöä.
Mitä tehdä, kun kohtaat kerjääviä lapsia?
Onko OK antaa kerjääville lapselle rahaa? Tämä ei ole yksiselitteinen ongelma, mutta valitettavan usein rahan antaminen kerjäävälle lapselle vain ylläpitää pitkäaikaista köyhyyttä. Kun kadulla kerjääminen on ns. “kannattavaa”, voi se toimia kannustimena lapsen vanhemmille pitää lapsi kerjäämässä, sen sijaan että lapsi olisi koulussa. Kadulla kerjääminen myös altistaa lapsia riskialttiille käytökselle, kun he tottuvat tuntemattomien ihmisten läheisyyteen ja ovat heistä riippuvaisia. Matka lapsikerjäläisestä seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi on pelottavan lyhyt.
Parempi ratkaisu olisi antaa rahaa järjestölle, joka tukee ja mahdollistaa perheiden ja huoltajien pitkäkestoisen rahan tienaamisen muilla keinoin.
Mitä tehdä, kun lapset myyvät tavaroita?
Joskus lapset myyvät postikortteja, käsitöitä tai jotain krääsää, ja tämäkin valitettavasti usein tarkoittaa sitä, että tämä toiminta (pelkästään lapsen tekemänä) ja sen tuoma rahallinen voitto pitää lapsen poissa koulusta ja ylläpitää köyhyyden kierrettä. Tämä ei ole ihan niin yksiselitteinen asia kuin suoranainen kerjääminen, etenkin jos myymässä on muita aikuisia perheenjäseniä. Pääsääntöisesti kuitenkin lapsen paikka tulisi olla koulussa, eikä tienaamassa. On mahdotonta tietää takuuvarmasti, että antamasi raha menee lapselle itselleen tai hänen perheelleen, eikä lapsen työnantajalle.
Child Safe suosittelee perheitä avustavien järjestöjen tukemista yksittäisen tuotteita myyvän lapsen sijaan. Toinen loistava vaihtoehto on tukea social business- tyylisiä järjestelyjä, jotka tukevat esimerkiksi naisten, hyväksikäytön uhrien tai nuorison työllistämistä. Yksi esimerkki tällaisesta on Connecting Hands Cafe, joka tarjoaa neuvontaa, opintoja, koulutusta ja työmahdollisuuksia lapsille ja nuorille naisille, jotka ovat olleet ihmiskaupan uhreja.
Vapaaehtoistyöt ja vierailut kouluissa
Vapaaehtoistyöt ovat erittäin positiivinen asia yleisesti ottaen ja minusta ainakin on ihailtavaa, että joku antaa aikaansa ja taitojansa muiden avuksi ilman rahallista korvausta. Vapaaehtoistyöt lasten parissa voivat kuulostaa jalolta eleeltä, mutta valitettavasti se on loppupeleissä harmillinen kokemus lapsille.
On ihanaa että ihmiset haluavat auttaa. Mieti kuitenkin voisitko tehdä saman kotona? Voitko siis kotimaassasi mennä sattumanvaraiseen kouluun tai orpokotiin päiväksi tai pariksi viikkoa vapaaehtoiseksi, ja leikkiä lasten kanssa tai opettaa jotain? Millaisia taitoja ja koulutusta tähän vaadittaisiin Suomessa? Kun vapaaehtoistyötä miettii tältä kannalta, on hyvin selvää, että suomalaisiin kouluihin ei ole asiaa leikkimään tuntemattomien lasten kanssa, etenkään ilman koulutusta tai rikostaustaotetta. Miksi se olisi siis hyväksyttyä jossain toisessa maassa?
Jatkuvat turistien ja vapaaehtoisten tuleminen ja meneminen ei ole hyväksi lasten kehitykselle millään tasolla, vaan se luo ympäristön, jossa lapset ovat taas nopeasti läheisiä tuntemattomien kanssa. Lasten koulutus kuuluu paikallisille opettajille, ei meille turisteille.
Koulutarvikkeiden tuominen on myös aika suosittua matkailijoiden keskuudessa. Paras ratkaisu tähän on ei kuitenkaan ole sattumanvaraisten koulutarvikkeiden rahtaaminen maailman toiselta puolelta. Child Safe kannustaa ottamaan yhteyttä paikallisiin, hyvämaineisiin järjestöihin ja kysymään heiltä suoraan mitä he tarvitsevat. Ehkä se ei olekaan värikyniä, vaan vaikkapa rahaa koulupukuihin.
Saako orpokoteja auttaa?
Orpokodit ovat toinen asia kokonaan ja orpokotiturismi on saanutkin kiitettävästi tietoisuutta viime aikoina. Varmasti alunperin idea oli aito ja hyödyllinen, mutta valitettavasti rahanhimo on pilannut tämänkin idean. Nykyään monet orpokodit ovat tavoittelevat häikäilemättömästi voittoa ja tämä on johtanut siihen, että sekä lapsia, vapaaehtoisia, että turisteja käytetään hyväksi tämän systeemin nimissä.
Lyhyesti kaava menee jotakuinkin näin: Matkailija käy orpokotikierroksella katsomassa miten paikalliset lapset siellä elävät –> Matkailija näkee lasten huonohkot olosuhteet ja antaa rahalahjoituksen paikan päällä, ehkä lisää vielä rahalahjoituksina kotiin päästyään –> Matkailija palaa esim. parin vuoden kanssa katsomaan miltä paikka näyttää nyt, ja mikään ei ole muuttunut, paitsi orpokodin pyörittäjien lompakon paksuus. Nykyään myös monet vapaaehtoisohjelmat ovat maksullisia ja toimivat toisena rahalähteenä orpokodeille.
Surullisinta kuitenkin on se, että tutkimusten mukaan jopa 80% orpokotien lapsista ei kuulu sinne, sillä he eivät ole orpoja, vaan heillä on vanhempi tai kokonainen perhe. Vanhemmat ovat ehkä myyneet yhden lapsistaan rahan puutteessa ja tämä on kamala kohtalo.
Onneksi on kuitenkin olemassa järjestöjä, joiden tavoitteena on pitää perheet yhdessä ja jotka tukevat vähävaraisia perheitä eri keinoin. Katso täältä lista järjestöistä ympäri maailman.
Älä käännä katsetta pois seksiturismista
Seksiturismi ja alaikäiset lapset ovat hirvittävä yhdistelmä, mutta silti valitettavan totta. Jos näet jotain epäilyttävää matkallasi, Child Safe on koonnut listan organisaatioista ympäri maailman, jonne voit soittaa ja ilmoittaa näkemästäsi. Child Safe itse operoi 7 eri hot line-linjaa, jonne matkailijat ja paikalliset voivat soittaa ja kertoa näkemästään (mikä sijainti, montako lasta, onko ne menossa hotelliin, mikä on hotellin nimi jne). Tiedon saatuaan he lähettävät koulutetut agentit ja mahdollisesti viranomaiset tutkimaan asiaa.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia paikkoja tuet rahoillasi. Jos esimerkiksi baari tai ravintola näyttää sellaiselta, että siellä on nuoria naisia houkuttimena heti ovella, jatka matkaa ja valitse paikka, joka vaikuttaa paremmalta.
Apua hyvämaineisten hotellien, ravintoloiden ja aktiviteettien löytämiseen löytyy niin ikään Child Safe nettisivulta. Tämä hakutoiminto on Aasia painotteinen ja loistava apuväline löytämään esimerkiksi hotellin, jonka henkilökunta on koulutettu lapsiturvalliseen matkailuun ja jotka ovat läpikäyneet ulkopuolisen tarkastuksen.
Tässäpä siis muutamia vinkkejä ja ohjeita, toivottavasti nämä ovat hyödyllisiä muillekin matkaajille! Ja eikö ole ihana tietää, että on olemassa järjestöjä, jotka ovat hyvällä asialla puolustamassa pienten oikeuksia <3
4 comments
Sun eettisen matkailun kirjoitukset on kyllä aina taattua laatua. Todella hyvä ja tärkeä teksti.
Kiitos Laura, arvostan tosi paljon kommenttia 🙂 🙂
Kiitos Annika. kyllä nämä asiat olivat tuttuja, mutta niitä pitäisi kerrata jokaisen säännöiisesti. Ja aiheesta pitäisi puhua juuri näin, saarnaamatta ja vain faktoilla. Taidanpa jakaa oman blogin Facessa tämän.
Joo ihan totta, on hyvä myös kerrata vaikka kerran onkin asiasta jo kuullut tai lukenut! Kiitos kommentista ja ihana tietää, että tämä kirjoitustapa toimii! 🙂