Marrakech – kulttuurishokkia, melua ja hälinää. Toisaalta myös rauhalliset sisäpihat, vihreät puistot ja herkullista ruokaa. Mitä mieltä tästä paikasta oikein pitäisi olla? Aloitimme seikkailuimme Marrakechistä ja parin päivän siellä oleilun jälkeen odotimme innolla, että pääsemme karistamaan kaupungin pölyt kannoiltamme. Kuitenkin kun olimme reissanneet muutaman päivän ympäri Marokkoa, emme malttaneet odottaa, että pääsisimme takaisin Marrakechiin!
Meidän reissu alkoi ehkä kaoottisimmalla mahdollisella tavalla, sillä Marrakechissä oli meneillään joku mikälie festivaali, joka oli tietysti saanut kaikki vauvasta vaariin liikkeelle. Tämän takia lentokenttäkuskimme ei voinut ajaa lähellekään majapaikkaamme, vaan meidän piti kävellä tavaroinemme kanssa läpi älyttömän tungoksen about puolisen tuntia. Mietitiin jo, että saapa nähdä pääseekö taskuvarkaat käsiksi heti loman ensimmäisen tunnin aikana!
Olosuhteet oli kaikkien tönittävä vähemmän kuin miellyttävät, mutta päästiin perille onneksi kaikkien tavaroiden kera. Kiiteltiin onneamme, että meillä oli kyyti lentokentältä varattu ja että meillä oli mukana vain käsimatkatavarat ja yksi rinkka. Matkalaukun kanssa tuolla ei kyllä olisi ollut mitään asiaa. Jos jatkuva eksyminen meluisilla ja bensankatkuisilla pikkukujilla ei ole sun juttu, suosittelen ehdottomasti oppaan palkkaamista Marrakechin Medinan eli vanhankaupungin tutkimiseen. Reissumme toisena päivänä kiersimme Mohammed oppaan (jep, aikalailla joka kolmas mieshenkilö oli nimeltään Mohammed) kanssa Medinaa ja sen nähtävyyksiä ympäri. Lähdimme matkaan aika olemattomilla valmisteluilla, joten oli todella mukava, että oli asiantunteva opas kertomassa historiasta ja nykypäivästä, sekä tietysti viemässä näkemisen arvoisiin paikkoihin.
Opas oli myös verraton apu löytämään vähän aidompaa käsityötaitoa rihkamakauppiaiden seasta. Mohammed sanoi, että the souks eli kauppiaiden alue on lähinnä vain turisteille suunnattu nykypäivänä, eivätkä paikalliset juuri tee ostoksiaan siellä. Myyjät olivat toki hanakasti raahaamassa kauppaansa katsomaan, vaikka oppaan läsnäolo vähän tätä oletettavasti hillitsi. Mohammed kertoi myös, että nykypäivänä torialue on täyttynyt nuoremmista yrittäjistä, jotka haluavat rikastua nopeasti eli he eivät keskity niinkään laatuun vaan tavaran määrään. Laatukäsitöiden etsiminen tältä melkoisen sekavalta alueelta voi olla hyvinkin haastavaa, mutta muutamassa paikassa kävimme katselemassa asiantuntijoita työn touhussa. Monet käsityöläiset muuten eivät pidä siitä, että heidän tuotteistaan otetaan valokuvia, joten kannattaa aina kysyä ennen kuvan näppäämistä!
Monien etukäteen kehuma Jemaa El Fnaa aukio oli itselleni aika pettymys. En tosin käynyt täällä ilta-aikaan (tarkoitus oli löytää kattoterassi, mutta piru vie onnistuimme eksymään totaalisesti pimeillä kujilla!) ja päiväsaikaan silmiini pisti kahleissa olleet apinat (oikeastiko joku haluaa sellaisten kanssa itsensä kuvauttaa?), “käärmeenlumoajat” sekä kirjaimellisesti käsistä repivät kauppiaat. Laitoin tuon käärmenlumoajan lainausmerkkeihin, sillä hampaattomien koobrien, joiden suut on ommeltu kiinni, käsittelyssä ei juuri ole kyse lumoamisesta vaan jostain ihan muusta.
Arkkitehtuuri Marrakechissä sen sijaan teki suuren vaikutuksen! Kauniit ja värikkäät mosaiikit olivat lähes kaikkialla sisäpihoilla. Marokkolaiseen tyyliin kuuluu, että vauraudella ei pröystäillä, joten ulospäin useimmat rakennukset ovat aika mitäänsanomattomia ja jopa huonosti hoidettuja. Kuitenkin kun astuu muurin sisäpuolelle, voi sieltä paljastua vaikka millaisia hienouksia! Muun muassa vanha yliopisto Medersa Ben Youssef on hyvin vaatimaton oviaukko suht pienellä kujalla, mutta sisäpuolelta paljastuu todella kaunis ja kuvauksellinen paikka.
Marrakechistä on oikeasti vieläkin todella vaikea saada sanoa oliko se ihana vai kamala. Se oli ehkä vähän molempia? Ehdottomasti inhosin mopojen kaahausta kapeilla kujilla ja niistä lähtevää kitkerää ilmassa leijuvaa hajua ja perässä raahaavat tyrkyt teinipojat ärsytti (siis ne aina tarjoaa viemään jonnekin ja huutelee perään että meette väärään suuntaan jne). Toisaalta kun istukseli riadin kattoterassilla illallisella kuunnellen rukouskutsujen kaikua tai kun hetkeksi pysähtyi katselemaan paikallisten elämää pienillä aukioilla ja tunsi olevansa jossain kulttuurillisesti hyvin kaukana, ne oli aika kivoja fiiliksiä.
Ota tästä sitten selvää, juttu jatkukoon myöhemmin! Olettko te käyneet koskaan Marokossa? Millaisia mielikuvia se herättää?
10 comments
En ole Marokossa käynyt, mutta haluaisin kyllä. Työkaverini mies on Marokosta ja häneltä olen kuullut paljon maan kulttuurista. Mikä sai muuten teidät lähtemään sinne?
Kyllä mä voisin Marokkoa suositella ihan lämpimästi 🙂 Tapasin tämän vuoden Matkamessuilla Marokon edustajan, joka sai kiinnostumaan Marokosta ihan tosissaan. Heidän kanssaan tehtiin sitten osittain yhteistyötä tän reissun tiimoilta (tästä tulossa myöhemmin lisää). Pakko myöntää, että ihan ekana matkalistalla Marokko ei ollut, mutta se paljastui oikein oivaksi kohteeksi etenkin nyt lokakuussa, kun Kanadassa on mälsät kelit ja Marokossa puolestaan oikein miellyttävät!
Hyvin on saman sortin muistoja Marrakechistä. Toisaalta niin kiehtova juuri sen erilaisuuden ja kaottisuuden vuoksi, mutta samaan aikaan hermoja raastava. Jemaa el Fna oli päivällä kamala ja illalla upea. Sitä aurongonlaskua en unohda koskaan. Meillä ei ollut opasta Marrakechissä, mutta myöhemmin viikolla Marokon muissa kylissä kulkiessa huomasi kyllä hyvin mikä hyöty paikallisesta mukana kulkevasta tyypistä on. Saatiin ihan eri tavalla irti kulttuurista, pöperöistä ja ylipäätään paikoista, kun joku osasi johdattaa. Täytyy kyllä sanoa, että näitä kuvia katsoessa tulee ihan haikeus, joten hyvät muistot on Marokosta jääneet 🙂 Vaikuttaa myös siltä, että teillä oli onnistunut ja kulttuurin täyteinen loma. Ainahan loman ei tarvitse olla helppo ja leppoisa ollakseen antoisa ja elämää rikastuttava. Tai itse ainakin mieluusti koen välillä hermojakin ravistavia hetkiä, jos vastapainoksi sitä sitten taas ymmärtää paremmin itselleen vieraampia kulttuureja.
Hahah joo Marrakech on aika kaksijakoinen kaupunki 😀 Muistan teidän blogista nähneeni upeita kuvia siitä aukion auringonlaskusta ja se mulla mielessä siinti, kunnes päädyttiin ihan jonnekin muualle 😀
Opas oli kyllä tosi hyvä idea, sai olla vähän enemmän rauhassa kaiken maailman myyjiltä ja tietenkin saatiin tosi paljon infoa kulttuuristakkin.
Ja niin hyvin sanottu, että aina ei tarvitse olla leppoisa ja helppo loma ollaakseen hyvä reissu 🙂
Heh, luin otsikon ensin “ihan kamala Marrakech” 😉
En ole Marokossa käynyt, mutta Tunisiassa kyllä, jossa meno taitaa olla melko samanlaista…
Voin kuvitella itseni ahdistumaan tuonne hälinään apinoiden ja hampaattomien kobrien sekaan, mutta onhan se aina avartavaa nähdä jotakin uutta. Vaikka lopputulos olisikin hämmentynyt ja ärsyyntynyt matkalainen.
Me käytiin perheen kanssa lomailemassa Marokossa aika montakin kertaa sillon kun olin nuorempi mutta enempi niissä turistikohteista ja silloin jäi ainakin Marokosta hieman ikävä kuva. Sen takia mielelläni lähtisin tutustumaan nyt paikkaan uudestaan yrittäen löytää hieman sitä “oikeaa Marokkoa”.
Minulle tulee elävästi mieleen Sansibarin pääkaupunki, melko samantapaisia näkymiä. Mutta voin kuvitella, että tuolla hälinää on potenssiin kymmenen. Paljon löytyy ärsytyksiä, mutta joku noissa hälinäkaupungeissa silti viehättää, ja Marrakechiinkin tekisi mieli matkustaa joku kerta!
En ole käynyt Marokossa, mutta sun kuvaus vastaa mun mielikuvaa siitä. Kun olin matkaoppaana, meillä oli Marokko kohteena muutaman talven. Oppaiden fiilis siitä vaihteli tosi paljon – jotkut rakasti, jotkut inhosi. Uskon, että se on just sellainen kohde joka jakaa mielipiteet paljonkin. Itse oon ollut Tunisiassa nuorempana pari kertaa, eikä mun tee kauheesti mieli matkustaa sinne uudesaan. Tosin, ehkä olisi hyvä mennä sinne nyt vähän vanhemapana karistamaan pois ne huonot kuvat. Ja Tunisiakin varmasti muuttunut paljon näiden vuosien aikana.
[…] keskustasta kirjoittaa myös Tarinoita maailmalla -blogin Annika otsikolla Ihana kamala Marrakech, jos haluat lukea toisenkin jutun […]
Olen käynyt sekä Marrakechissa että Casablancassa. Casa oli paljon rauhalisempi kun Marrakech, vaikka autoilijat töötäsi koko ajan.