Ljubljana? Kuulostaa hyvältä! Missä se on?
Nämä oli aikalailla ensimmäiset mietteet, kun bongasin Finnairin tarjousliput Ljubljanaan, vuonna miekka ja kirves (arvon vuosi 2007, jos mietititte), aikana jolloin matkalle oli päästävä olipa kohde mikä hyvänsä. Niinpä ensimmäinen omatoiminen sooloreppureissu alkoi Ljubljanasta, joka paljastui lyhyen tutkimuksen jälkeen Slovenian pääkaupungiksi.
Ennen matkaa en tainnut tietää Ljubljanasta juuri tuon taivaallista, enemmänkin stressasin ensimmäisestä couchsurffauskokemuksestani, mikä päätyi olemaan pelkästään positiivinen. Se on kyllä loistava systeemi, suosittelen! Itse kaupunki on uskomattoman söpö. Juu-u, ihan oikein luitte, kaupunki voi olla söpö. Vaaleanpunaisia ja muutenkin vaalean sävyisiä rakennuksia oli niin paljon, että söpö nyt vaan on edelleenkin passeli adjektiivi. Olin siellä kesäaikaan, joten ihanaisia pastellisävyisiä rakennuksia koristi värikkäät kukat ja aurinkoa riitti palaneisiin olkapäihin asti.
Tästä reissusta alkaa olla jo aikaa reilusti, joten mielelläni voisin palata tähänkin kaupunkiin, mikä on siis melko harvinaista. Yleensä olen semmonen ‘been there, done that, no need to go back’ -tyyppinen matkaaja, mutta Sloveniasta jäi näkemättä ihan liikaa. Se on muuten jännä maa, mahdottoman pieni, mutta silti siellä on vuoristoja, hiekkarantoja (no ei liian pitkästi, mutta eihän sitä hiekkaaa kymmeniä kilometrejä tarvikaan) ja ilmeisen kuuluisat luolat, joiden missaamisesta vieläkin potkin itteäni päähän.
Kätevän pieni kaupunki ja mahdottoman nätti, ainakin kesäaikaan. Suosittelen 🙂