Harry Potterin maisemia ja Ben Nevisin valloitus

Skotlanti on onneksi aika pieni maa, joten viikonloppureissuja voi hyvin tehdä  reissun ylämaille kauas kaupunkien vilskeestä. Jos auton vuokraaminen ei innosta tai väärällä puolen tietä ajaminen hirvittää, niin muun muassa bussilla pääsee aika kauas. Junaverkko ei ole ihan niin kattava ja usein bussilippujen hinnat ovat huomattavasti halvempia junalippuihin verrattuna, minkä takia itsekin hyppäsin bussiin ja kohti Fort Williamia. Ja olihan melkoiset maisemat matkalla!

Varsinaisena majapaikkana oli pieni B&B järven rannalla parin kilometrin päässä Fort Williamin kylästä. Ja jälleen kerran, ei voinut ikkunasta ja etupihalta avautuvia maisemia moittia:

Matkan päätarkoituksena oli valloittaa Fort Williamin lähistöllä kohoava Ben Nevis, joka on 1344 metrillään Brittein saarten korkein vuori. Säävaraukset osuivat kerrankin kohdalleen ja aloitimme taivalluksen upean aurinkoisena aamuna. Infopisteestä pysähdyin vielä ostamaan aurinkolasit, jotka olin tyypillisiä pilvisiä säitä odotellessa jättänyt kotiin. Ja tarpeeseen tulivat, kuten myös olisi tullut aurinkorasva, jos kukaan meistä olisi aavistanut, että kohdalle sattuisi koko kesän aurinkoisin jakso.

Skottilaiseen tapaan lampaita oli tietenkin siellä täällä, mutta mikäs niiden seassa kulkiessa. Ylemmäs kun taivalsimme, niin lampaat vähenivät ja maisema muuttui hiljalleen rujommaksi. Ben Nevis on suosittu reitti ja siellä näkyikin yllättävän paljon monentasoista porukkaa, mutta kyllä sinne mukaan mahtui. Lähes koko matka on laakeita kiviportaita, tosin mitä ylemmäs matka jatkui, sitä kivikkoisemmaksi polku kävi. Ja jalat vain vapisivat, mitä pidemmäksi matka kävi..

Lähes huipulla tuli vastaan tervetullut näky; lunta! Pakkohan siihen oli pysähtyä leikkimään hetkeksi. Ajankohtana oli tosiaan heinäkuu, mutta siitä huolimatta lumikerros oli vielä aika paksu.

Huipulla kun oltiin hetki jos toinenkin huilattu, niin eihän siinä auttanut muu kuin alka tähystämään reittiä alaspäin. Välillä jo hirvitti, kun katseli alaspäin ja näki pienen polun mutkittelevan kaukana kukkuloita alaspäin. Tuntui lähes mahdottomalta, että olimme vasta tulleet samaa reittiä ylös!

Vaellusta seuraavana päivänä jalat olivat tietysti ihan hyytelöä, joten junamatka oli oikein tervetullut keino viettää päivää. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa juna, vaan Harry Potterista tunnettu höyryjuna!
Menimme Fort Williamista Mallaigin rannikkokaupunkiin, joka oli ihan söpö pieni kylänpahanen. Sieltä olisi päässyt eteenpäin lautoilla Skotlannin länsipuolen saarille, mutta tämä jäi valitettavasti tekemättä tällä kertaa.

Samaisella junalla huristelimme takaisin Fort Williamiin ja ihastelimme edelleen Skotlannin jylheitä maisemia. Maisemien lisäksi bongailimme ihania karvalehmiä, jotka ovat kyllä melko hurmaavia kavereita. Sittenpä se olikin jo aika vaihtaa junasta bussiin ja hurautella takaisin Edinburghiin.