Pääsin työni puolesta muutamaksi päiväksi seikkailemaan Skotlannin ylängöille ja tutkimaan linnoja sekä maistelemaan viskejä. Neljän päivän pikakierros ympäri Skotlantia 15 ranskalaisen, oppaan sekä tietysti kuskin kanssa oli muuten yllättävän uuvuttava urakka, vaikka kolmen ruokalajin lounaat ja illalliset hienoissa hotelleissa ei ihan siltä välttämättä ensialkuun kuulosta. Kierros alkoi luonnollisesti Edinburghin lentokentältä, jossa odottelin oppaan kanssa ryhmää saapuvaksi hyvän tovin. Vihdoin kun saimme lauman paimennettua bussiin, matka alkoi virallisesti meikäläisen tervetulopuheella, jonka sopersin ranskaksi lyhyesti ja ytimekkäästi. Jotta ryhmä olisi heti hyvällä tuulella, suuntasimme ensimmäisenä Tullibardine viskitislaamoon Stirlingin liepeille, jossa saimme opastetun kierroksen ja luonnollisesti maistiaiset lopuksi. Olin tavannut tislaamon edustajan pari viikkoa aikaisemmin toimistolla, ja sovimme että järkkäisimme ryhmälle pienet “goodie bags” eli pienet muistot visiittistä. Kasseista löytyikin jokaiselle omalla nimellä varustetut viskipullot, sekä Tullibardinen logolla varustettu viskilasi, joista molemmat säilyivät avaamattomana ja ehjänä reissun loppuun asti.
Kilchurn Castle
Illaksi suuntasimme Obaniin länsirannikolle, eli pitkä pätkä tuli istuttua autossa. Ryhmä tosiaan koostui ranskalaisista, mutta en ollut ajatellut, että ryhmästä melkein kukaan ei puhu sen vertaa englantia, että menut saisivat ymmärrettyä! Siinä me oppaan kanssa sitten koitettiin kääntää menuja ja saada kaikille ruokaa nenän eteen…Jo oli muuten hankala kääntää jotain skottilaisia/brittiläisiä erikoisuuksia, joita en itekään tiedä mitä ne sisältää. Mutta kaikki sai jotain ruokaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Seuraavana päivänä käytiin paria linnaa ihastelemassa, Kilchurn ja Inveraray castle, joista jälkimmäiseen käytiin tutustumassa ihan sisällä asti. Päivään mahtui myös pieni risteily Loch Lomondilla ja yöksi mentiin Glasgowhun aivan ihanaan Lorne hotelliin, jossa oli oikein kiva intialainen ravintola. Ravintolaan pääseminen olikin sitten hieman haastavampaa, koska hotellin aulassa oli oikein viehättävä baarialue, jonne ranskalaiset pysähtyivät rupattelemaan. Minä tietty täsmällisenä suomalaisena menin viittä vaille illallisaikaa kyseleen porukalta, että josko siirryttäs ravintolan puolelle, niin vastauksena oli vain et “Asseyez-vous madame! Du vin blanc ou rouge?” Eli ei auttanut kun istua alas ja lipittää viiniä. Loppujen lopuksi päädyttiin ravintolaan about puolituntia sovitun ajan jälkeen, mutta nälkä oli ainakin jo siinä vaiheessa!
Inveraray Castle
Kolmantena päivänä oli taas viskin maistelun aika, tällä kertaa Blair Athol tislaamossa. Omasta mielestäni ko paikan viski oli huomattavasti vähemmän mielekästä kuin Tullibardinen viski, mikä oli paljon pehmeämpää maultaan. Viskiexpertti on puhunut!
Blair Castle
Päivään mahtui myös Blair Castle, Athollin herttuan asuinlinna, joka oli tosi nätti paikka. Lounaalla oltiin eräässä hotellissa, jonne meiltä töistä lähetetään 2-4 ryhmää viikossa, joten oli ihan kiva käydä kattoon millainen paikka. General Manager esitteli kovasti paikkaa ja tarjos drinkkejä, eli melkein työstä kävi jo tuo juominenkin. Yöksi suunnattiin Dundeehen, itärannikolle. Koko reissun ajan ryhmä oli koittanut saada kuvia, mistäpäs muusta kuin kilttiasuisista miehistä. Onneksemme hotellissa oli juuri meneillään häävastaanotto, joka vilisi miehiä kilteissä. Ja eikun kamerat esille..Onneksi häävieraat olivat jo siinä vaiheessa sen verran nosteessa, että mielellään poseerasivat. Viimeiselle illalliselle liittyi seuraan kaks hotellin edustajaa, jotka oli molemmat suht nuoria kolmikymppisiä naisia ja varsin mukaviakin vielä. Ne oli järkänneet meille upean illallisen ja viini sen kuin virtasi, heti kun lasi oli melkeinkään tyhjä niin tuotiin jo lisää. Kummasti muuten ranskankielen taito sen kun kohentuu, mitä enemmän viiniä juo.
Aurinkokin näyttäytyi välillä!
Viimesenä päivänä hurautettin St Andrewsiin katteleen nähtävyyksiä, tosin minä otin oppaan kanssa hermopaussin Starbucksissa kahvista nauttien. Pitää kyllä vielä palata St Andrewsiin, oli se sen verran nätti paikka. Mutta kyllä niin jo uuvutti tuossa vaiheessa, että kahvi vei voiton!
Kaiken kaikikiaan oikein mukava reissu; on se Skotlanti vaan kaunis maa!