Québec, mon amour

Pidennetty viikonloppu takana tutuissa maisemissa eli vanhassa opiskelukaupungissa Québecissä. Sain siellä ensikosketuksen Kanadaan asuessani siellä elokuusta 2009 seuraavan vuoden syyskuuhun asti ranskaa opiskellen. Québec on myös monella tapaa se syy, miksi olen nykyään Kanadassa, sillä tapasin siellä tuon rakkaan toisen puoliskoni ranskan kurssilla. Reissu oli siis monella tapaa oikein nostalginen!

Tämän reissun inspiroi joululahjaksi saamani lahjakortit pariin hotelliin ja koska toinen niistä menisi vanhaksi jo huhtikuussa, päätimme lähteä reissun päälle nyt kunnon talvikelillä, eikä sitten kun lumet ovat melkein jo sulaneet pois ikäväksi sohjoksi. Ja jestas sentään, olihan siellä lunta! Huomattavasti enemmän kuin Ottawassa, siis ihan valehtelematta metritolkulla. Muuten sää oli ihan ok, lunta vaan tuprutti koko ajan lisää, mutta koska oli pilvistä, ei ollut pakkastakaan kovin paljoa.

Eka hotelli oli Best Western keskustan tienoilla, josta meille oli varattu mukavan kookas business sviitti. Ehdottomasti parhain piirre tässä huoneessa oli tosin ihanan iso kylppäri, jossa oli sellainen suoraan katosta tuleva jättimäinen suihku! Sitten joskus kun mullakin on iso kylppäri tahdon kyllä samanmoisen itellekin. Lahjakorttiin kuului myös aamupalabuffetti, jossa me istuttiinkin hyvän aikaa -Uskon vakaasti tukevaan aamupalaan! Kasvissyöjä-vegaanipariskuntana meille ei ole aina kaikkein helpointa tuo ulkona syöminen (tästä lisää hetken päästä…), mutta ainakin aamupalat oli meillä onnistuneita. Myöskin toisessa hotellissa Loews Le Concordissa, jossa oltiin kaksi yötä, oli oikein onnistunut aamupala huoneeseen tarjoiltuna. Hyvin alkoi aamut 21. kerroksesta maisemia katellen ja syöden aamupalaa huoneessa. Tähän voisi melkein jo tottua! 

Me oltiin osittain turisteja, vaikka oikeastaan vain tuntui kuin oltaisiin palattu kotiin. Lähinnä kierreltiin vanhaa kaupunkia ja muita kivoja alueita. Adam asui Quebecissä kaksi vuotta ja minä vuoden, joten varsinaista uutta nähtävää ei 500 000 asukkaan Quebecissä juuri ollut. Mutta oli sitäkin nostalgisempaa! Esimerkiksi tuo toinen hotellimme sattui olemaan suoraan vastapäätä kahvilaa, jossa me käytiin yksillä ensimmäisillä treffeillämme ja pitihän siellä käydä romantisoimassa. Käytiin myös Université Lavalin kampuksella fiilistelemässä ja saatoin sortua myös shoppailuun siinä viereisessä ostoskeskuskessa (kuinka hyvä idea laittaa 40 000 opiskelijan yliopisto ja jättimäinen ostoskeskus vierekkäin; loistavaa kaupunkisuunnittelua!).

Ranskan kieltä tuli kuultua taas heti reilusti vaikka mahdoton erohan siinä on, onko siellä turistina vaiko opiskelijana. Itse muistan kyllä opiskelijana kironneeni, kun ei oikein edes lääkärissä käynti onnistunut muuta kuin ranskaksi (puhumattakaan asunnon etsimisestä jne) ja nyt turistialueilla hengatessa melkein heti palveltiin englanniksi jos huomasivat että puhutaan Adamin kanssa englantia. Vaikka tuli sitä ranskaa siltiki harjoiteltua, mikä oli oikein piristävää. Ottawassa ranskaa kyllä kuulee, mutta ei sitä tule käytettyä töiden ulkopuolella, kun englanti on kuitenkin se ensimmäinen kieli. Québecissä taas.. Noh, sehän on maan ainoa virallisesti yksikieliseksi julistautunut provinssi. Français seulement, s’il vous plaît! 

Ulkona ruokailu paljastui tosiaan aika haastavaksi. Québec on näköjään niin perinteinen kaupunki, että siellä on vain yksi kasvisravintola! Ottawassa on esimerkiksi kolme (todennäköisesti enemmänkin) kasvisravintolaa ja ainakin kaksi kokonaan vegaania ravintolaa, lisäksi löytyy täysin vegaaneja leipomoita yms. Noh, mehän sitten suunnattiin tähän yhteen ainoaan vegeravintolaan kävellen noin 2.3km. Ja kas, päästiin perille niin eihän se ollut edes auki, vaikka aukioloaikojen mukaan sen piti olla sunnuntai-iltanakin auki. Hieman (enemmänkin) närkästyneinä hypättiin bussiin ja meinattiin mennä erääseen gourmet burger ravintolaan, jonka liikkeessä oltiin syöty aiemmin. Ja kas, sinne kun päästiin niin se oli suljettu remontin takia! Tässä vaiheessa lumisateessa tarpoessa nälän kasvaessa alkoi olla vähemmän positiivisia ajatuksia mielessä…Tuloksettoman kaupunkikierroksen kautta suunnattiin takaisin hotellille, jonka vieressä oli onneksi pieni lebanonilainen ravintola, joka pelasti meidän illalliset! Bonjour falafel, pita, couscous & hummus.

Québec on kyllä niin erilainen, että melkein tuntuu oikeasti, että olisi eri maassa, vaikkei se ole kuin viiden tunnin junamatkan päässä. Kaupunki näyttää ja kuulostaa Eurooppalaiselta (tai ainakin epä-kanadalaiselta), mikä tietysti on yksi Québecin ylpeydenaiheita. Yksi hurmaavimmista piirteistä on liikkeiden ja ravintoloiden eteen ripustetut koristeelliset kyltit, jotka luo ihanan vanhahtavaa ja romanttista tunnelmaa. Tähänkö lisää kapeat kadut, vanhat rakennukset ja sen faktan, että koko Pohjois-Amerikan kehitys (noh, valloitus oikeammin) alkoi juuri Quebecistä, niin tällä kaupungilla on kyllä aika hyvä vetovoima! Tämä reissu sopi mun Euroopan kaipuuseen just hyvin, tosin milloinpa se matkakuume olisi matkustamalla helpottanut?