2014 kohokohdat kuvina & kertomuksina

Enää ei ole montaa päivää jäljellä vuotta 2014 ja kun Uusi Vuosi pyörähtää käyntiin niin haluan suunnata katseen uusiin seikkailuihin. Vielä ehdin kuitenkin summata vielä tämän vuoden parhaat jutut kuvina ja kertomuksina ja täytyy myöntää, että olihan tämä aika hieno vuosi!

Tammi- helmikuu

Vuosi alkoi kylmästi, viime talvi oli nimittäin Kanadan kylmin mies(ja nais-)muistiin. Pakkaset pitkään lähempänä -40 astetta ja tuntui, ettei talvi ehkä lopu koskaan. Onneksi helmikuussa oli luvassa helpotusta, kun lähdin Marin kanssa seikkailemaan Väli-Amerikan lämpöön. Palmupuut, aurinko ja loistava matkaseura olivat aivan parasta. Hymy oli herkässä ja drinkit halpoja, maisemat kauniita -Mitäpä sitä muuta kaipaisi talven keskelle?

Maalis-toukokuu

Lopputalvi ja alkukevät meni siis talven loppumista odotellessa eikä maalis-tai huhtikuussa tullut ihmeempiä tehtyä. Kummityttö tosin syntyi Suomessa juuri tuonne aurinkoiseen talveen ja nyt vasta parin viikon päästä olen menossa livenä häntä tapaamaan! Joku voisi sanoa, että onhan se jo aikakin. Toukokuun kohokohta oli odotettu reissu Adamin kanssa Kanadan länsilaidalle Victoriaan, jonne olimme haaveilleet muuttavamme. Haaveilut senkun kiihtyvät nyt kun paremmalla puoliskolla alkaa viimeinen vuosi yliopistossa.Victoria oli kaikkea sitä mitä odotimmekin ja vähän enemmänkin. Hauskin muisto tältä reissulta liittyy kuitenkin juurikin kummityttööni, jonka ristiäisiä seurasin Skypen kautta kymmenen tunnin aikaeron takia hotellin respassa pyjamahousut ja bleiseri päällä aamuviideltä. Voin kertoa, että respan työntekijä kohotteli hieman kulmiaan.

Kesäkuu

Alle kuukausi Victorian reissun jälkeen olikin aika lähteä reissulle, josta muodostui melkeinpä koko reissuhistoriani hienoin reissu. Ensimmäinen pitkän matkan vaellus meni loistavasti ja 180km tuli patikoitua ja siitä lähtien ollaankin Adamin kanssa haaveiltu seuraavasta samanlaisesta reissusta. En edes osaa valita tämän reissun hienointa hetkeä, niitä oli yksinkertaisesti liian monta!

Heinä-elokuu

Kesäkuukaudet meni Ottawan alueella hengaillessa, pyöräillen töihin ja lenkkeillen ihanan kesäisissä maisemissa. Taisin vetäistä juoksuennätyksenikin kymmenen kilsan lenkillä tässä aikavälillä. Olin vieläkin niin fiiliksissä kesäkuun reissusta, etten edes sen kummemmin kokenut matkakuumetta. Kanadan kesä onkin yleensä aika kiva, eikä minua haittaa lainkaan viettää kesää kotosalla. Ennemmin reissaan sitten kun kelit huononee.

Syys-lokakuu

Viidettä vuosipäivää vietettiin ratsain, sillä Adam oli järkännyt yllätykseksi parin tunnin ratsastusreissun meille. Tästä yllätyksestä tulikin ehdottomasti syyskuun kohokohta! Muuten syyskuu oli naurettavan kiireinen töissä, aloittaessani uudessa roolissani matkojen kehittäjänä tai suunnitelijana tai miksikä sitä nyt suomeksi kutsuisikaan.. Suunnittelin kaksi uutta matkaa; toinen oli pyöräily-vaellus-kajakkireissu itäisellä Cape Bretonin saarella Nova Scotiassa ja toinen oli pyörämatka länsilaidalla Brittiläisen Kolumbian Okanagan alueella. Syyskussa hankin myös työtä varten kanadalaisen ajokortin, josta saikin sitten stressiä revittyä enemmän kuin tarpeeksi. Lokakuu kuluikin sitten tien päällä näitä reissuja hioen ja tarkistaen, että suunnitelmat itse asiassa toimisivat käytännössä. Jotkut suunnitelmat lensivät ikkunasta pihalle samantien kun pääsin paikan päälle ja uusiakin ideoita tuli mukaan reissun päältä. Adam oli mukana Nova Scotian reissussa, mikä olikin tosi kiva juttu ja toivon vain, että olisin keksinyt idean aiemmin, jotta sen lennot eivät olisi olleet ihan niin hintavat parin viikon varoajalla. British Columbian pyöräreitit ja viinitilat sen sijaan seikkailin itsekseni läpi ja olihan se kiva reissu sekin. Tajusin tosin, että on se vaan kivempaa matkustaa, kun on joku seurana!

Marras-joulukuu

Marraskuu 2014 jää varmasti ikuisesti muistiin, sillä heti alkukuusta haimme Nisun kotiin. Kuinka sitä onkaan voinut elää ilman koiraa näin monta vuotta? On aivan uskomatonta ajatella kuinka paljon iloa voikaan pieni koiranpentu tuoda! Toki samalla tuli ehkä hieman suunnattua tulevia matksuunnitemia enemmän Pohjois-Amerikkaa kohti, mutta suunnitelmat/haaveet Britteihin muutosta ovat yhä voimassa. Jos Nisusta ei tule mitään jättikokoista shelttiä, pitäisi sen saada matkustaa lentokoneessa ihan matkustamossa, jos tulee joskus oikeasti muutettua takaisin Eurooppaan. Kaikkea sitä pitääkin huomioida koiraa laittaessa 😉

Siinäpä sitä oli tekemistä yhdelle vuodelle. Ilmeisesti olin myös onnettaren suosikki tänä vuonna, sillä voitin juuri ennen Väli-Amerikan reissua Pallontallaajista Kansainvälisen seikkalijan oppaan, myöhemmin keväällä kameran (!) ja nyt tässä syystalven päälle vielä lehden vuosikerran ja viimeisimpänä vielä kuuden hengen teltan tässä parisen viikkoa sitten! Sillä mitä ihmettä minä teen kuuden hengen teltalla, ei ole mitään hajua. Voisin sen paikallisen Whole Foodsin avajaisissa, enkä nimeä lappuun kirjoittaessa edes tiennyt mitä oli palkintona. Se on vain muutaman kilon verran turhan iso kannettavaksi vaellusreiteille, mutta jospa sille jotain käyttöä tulisi ensi kesänä.

Minä jatkan joululomasta nauttimisesta, vaikkei mulla pitkä joululoma olekaan. Kuitenkin kotona niin sanotusti ei mitään tehdessä tuntuu 5 päivääkin aika pitkältä! Mukavaa vuodenvaihdetta teille kaikille 🙂