Pikainen päivitys taas matkan päältä! Tosin ihan ensin pitää taivastella sitä, että Ottawa on ollut ja on varmaan edelleenkin koko maailman uutisotsikoissa. Oikeasti mikä näitä ihmisiä vaivaa.. Pelottavintahan on se, ettei edes tiedetä varmasti oliko niitä ampujia useampi kuin yksi. Jos olisin ollut normaalisti toimistolla, niin olisin ollut melkein tapahtumien keskipisteessä, kun toimisto on vain muutaman sadan metrin päässä parlamenttitalolta. Olin kuitenkin Ottawan sijaan ihan muilla mailla ja uutispimennossa, kun olin yhden päivän ilman nettiäkin just kun tämä kaikki tapahtui.
Anyway, täällä on ollut pari väsyttävää reissupäivää. Tiistaina tapasin pari eri henkilöä töihin liittyen ja lisäksi ehdin vielä pyörähtää parilla viinitilalla ja laventelifarmillakin. En olisi ikinä uskonut, että täällä on niin paljon viinitiloja. Ja laventelia! Tämähän alkaa muistuttamaan kovasti Etelä-Eurooppaa. Autolla kruisailu viinitilojen keskellä on aika kivaa puuhaa, vaikka onnistuinkin pari kertaa menemään ihan vikaan suunnistaessa. Syytän tästä puhelimeni navigaattoria, joka katkerana ämmänä ohjaili mut ihan pois reitiltä! Se vaan selitti jotain ihan omia reittejään, jotka ei yhtään vastannut kartan ohjeita. Nyt luotan ihan vaan siihen karttanäkymään ja jätän selostukset vähemmälle.
Laventeliteetä- Yllättävän hyvää!
Pieniä ongelmiakin oli taas vastassa, kun suunniteltu pyörä ei ollutkaan saatavilla. Onneksi ehdin yhteen pyörävuokraamoon varttia ennen sen sulkemista ja sain pyörän, mutten pyörätelinettä. Nyt mun tyylikäs maastopyörä on taidokkaasti sullottu ilman eturengasta auton takapenkille..Nää on näitä juttuja joita ei sitten kerrota autovuokraamolle.
Eilen olin yötä Therapy Vineyards viinitilalla ja huoneessa oli kiva terassi viiniviljelmä- ja järvinäkymillä, mutta olin siellä niin myöhään etten ehtinyt siitä nauttia pilkkopimeällä. Tänä aamuna oli lähtökin tuhannen aikaisin, puoli kahdeksalta nimittäin. Edessä oli pitkän pitkä pyöräilypäivä ja säätiedotus lupaili kevyttä vesisadetta. Aamulla kauhistuin kuin tuulikin aika kivasti… Lähdin kuitenkin matkaan, ensin sain reittini alkuun kyydin ja kun kyyti kääntyi takaisin olin pyöräni kanssa yksin parkkipaikalla ja edessä oli melkein 80 kilsan pyöräily takaisin. Myönnän, että hieman hirvitti kun olin itsekseni liikenteessä, jos jotain meneekin vikaan ja puhelimessa ei ole kenttiä jne. Karhuja tai muuta isompaa villieläintä ei tullut nähtyä onneksi ja alun tuulisten pätkien jälkeen pyöräily alkoi sujua tosi hyvin ja olin perillä peräti 2 tuntia ennen itselleni asettamaa aikarajaa.
Parasta terapiaa- Freudian sip
Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mutta jalat on kyllä aika vetelinä. Siirryin uuteen majoitukseen taas ja tämä on suorastaan aivan naurettava. Älyttömät järvimaisemat parvekkeilta, joita vähän näkee tuosta viinikuvasta. Täällä mulla on pari kerrosta kokonaan itsellä käytössä, joten tilojen puolesta olis mahtunut muutama muukin tänne seuraksi. Täytyy myöntää, että vaikka yksinmatkustaminen on ollut taas pitkästä aikaa todella opettavaista ja kehittävää, niin tykkään kyllä matkustaa seuralaisen kanssa enemmän. Mutta nooh, monta päivää vielä jäljellä, joten pitää koettaa nauttia tästä omatoimisuudesta! Taidankin kaataa hieman lisää viiniä ja lähteä kylpyammeeseen katsomaan uusinta Greyn Anatomiaa.
4 comments
Hei kuinka pitkään oot tuossa majoituksessa, pitäskö meijän lähti heti ajeleen sinne päin haha 😉
Joo Kelowna ja koko Okanagan on tosi kaunista seutua, “anoppi” asuu Osoyoosissa joka on siis ihan USAn rajalla ja kun eka kerran kävin siellä olin aivan yllättänyt että Kanadassa on tämmöstä seutua, siis just niinku Etelä-Eurooppa, kaktuksia kasvaa luonnossa ja on kalkkarokäärmeitä ja skorppioneja niinku what? Ja hei kuulemma taputtaminen toimii hyvin karhun pelättimenä, löytyykö repusta bear spray? Ne on nyt liikkellä mutta on myös lohennousu aika niin eiköhän niillä oo massut täynnä 😉
Oot kyllä reippaasti pyöräilly, en malta oottaa lisää juttuja ja sitä “matkapakettia” minkä suunnittelet sitte 🙂
No hitsi kun pitää joka päivä vaihtaa majoituspaikkaa 😀 Oon kyllä vähän yllättynyt siitä miten nättiä täällä on! Ja tosiaan kalkkarokäärmeistä mäkin näin varoituksia, olin että whaaat! 😀 Ei löydy bear sprayta, mutta jätän yhen pyöräreitin välistä kun siellä on kuulemma karhuja ja metsästäjiä liikkeellä :p Fun times!
Matkustin yksin pitkiin aikoihin, kun olin Egyptissä. Tai no en yksin, sillä olihan siellä muita, mutta siis ilman Teppoa. Oli vähän outo kokemus.
Jos mulle ehdotettaisiin, että tossa pyörä, ala polkea 80 km ja varo karhuja, istahtaisin persiilleni samoin tein ja ilmoittaisin, että ei tule kauppoja.
Tuo ampumistapaus tai jo oikeammin aiemmat vastaavat tapaukset ovat saanut mut vähän säikyksi. En ehkä niinkään pelkää terroritekoa, mutta tarkastelen ihmisiä yleensä epäluuloisemmin. Kun paikallisessa Siwassa miehellä mun takana on käsi povarissa koko ajan ja habitus vähän outo, tulee heti mieleen että nyt se on ryöstämässä tätä kauppaa.
Joo minustakin kaverin tai paremman puoliskon kanssa on kivempi matkustaa! Ja kyllä sitä tosiaan saa olla varuillaan missä vaan, itsellänikin välillä mielikuvitus laukkaa ja kaikenmaailman skenaariot pyörii päässä!