Olen tällä viikolla reissannut vähän ympäriinsä British Columbian Okanagan alueella, joka tunnetaan miedosta ilmastosta ja viinitiloistaan. Tein kuitenkin pienen yön yli reissun vähän syrjemmälle erämaan keskelle. Kauas jäi kaupungin melu ja autojen hurina ja tilalle vaihtui tien yli pomppivat peurat, kumpuilevat metsät ja täydellinen hiljaisuus. Voi miten olinkaan tietämättäni kaivannut luonnon rauhaa ja äänettömyyttä!
Väkisinkin mieleen pyrki vertaus Suomeen. Peilityynet järvet, luontoa verhoava kuura ja aamun hiljaisuus toivat kotoisen fiiliksen. Olisin voinut istua auringossa mökkini edustalla teekuppi kädessä vaikka koko päivän katsellen majavien työtä järvellä ja keltaisen lehtien rauhallista leijumista maahan. Kun ulkona pikkupakkasessa tuli kylmä, sisällä oleva takkatuli odotti valmiina lämmittämään.
Olin aivan unohtanut miten luonto onkaan seesteinen ja rauhoittava. Yhtäkkiä ymmärsin heitä, jotka hankkivat mökin näennäisesti keskeltä ei mitään. Haaveilinpa itsekin hetken ajatuksesta pienestä pakopaikasta arjen hulinasta. Syksyn ensimmäiset pakkasasteet toivat kevyen valkoisen kuuran ja saivat järven höyryämään aamuauringossa, enkä voinut olla huokailematta kuinka kaunis talveen valmistuva luonto onkaan kaikessa karuudessaan.
Kyllä voi kirpeä syysaamu olla kaunis luonnon keskellä. Lyhyenkin luontoreissun jälkeen olo oli rauhallinen ja kiireetön, mikä tänä päivänä on melkein kultaakin kalliimpaa. Hieman vastahakoisesti kuitenkin kipusin autoon ja suuntasin takaisin jatkamaan matkaani, jonka työosio onkin pian päätöksessä.
12 comments
Nyt oon jotenkin tosikade. Voisin helposti istua tollasella Adirondack-tuolilla ja ihastella maisemia ja miksei majaviakin. Ja British Columbiassa ei koskaan voi mennä vikaan. Hirvee matkakuume!
Oikeassa olet, British Columbiassa on hankala saada huonoja matkakokemuksia! Tosin ehkä joku sateinen Vancouver ei innosta, mutta näin niinkuin luontoelämyksinä tämä on aivan uskomaton paikka.
Luin juuri sun kolme viimeistä postausta läpi. Voi ihanuus, miten upeita maisemia ja upeita hotelleja!
Älä muuta sano Soile! On ollut mukava reissu ja maanantaina onkin kotiinpaluun aika. Vielä on postausideoita päässä kuitenkin 🙂
Hyvältä näyttää, mutta missä on kuvat niistä ihanista majavista?! 😀
No ne oli niin vikkeliä, ettei ne tainneet ainakaan kovin lähikuvaan tulla 😀 Yritän seuraavalla kerralla uudestaan, joskus niitä tulee tuolla Ottawan puolellakin vastaan…:)
Kivoja kuvia – Kanada on minulla toistaiseksi – vaikka paljon onkin tullut matkusteltua – jäänyt vaan vierailulle Niagaran putouksilla.
Prince Edward Island voisi olla seuraava kohde siellä päin – mutta ehkä kannattaisi katsoa muitakin alueita 🙂
Voi Pirkko ehdottomasti nyt Kanadan reissua suunnittelemaan! PEI on kuuleman mukaan oiken hieno paikka sekin, vaikka itse en ole sinne vielä ehtinyt. Mielestäni itäinen Kanada ansaitsee sekin huomiota, kun suurin osa turisteista suuntaa aina länteen 🙂
Moi Annika! Blogisi vaikuttaa hienolta. Olen vapaa toimittaja ja mulla olisi sulle yksi haastattelupyyntö. Ottaisitko yhteyttä, niin kerron tarkemmin, mistä on kyse? Olisin laittanut suoraan meiliä, mutta en löytänyt osoitettasi. Kiitos! 🙂
Mailia laitettu Miia!
Ihanan rauhoittavia luonnonmaisemia, ja kovasti muistuttaa myös Suomen karun kauniita alkutalven hetkiä. Oot oikeassa, että välillä kaipaa pientä rauhoittumista ja hiljaisuutta edes lyhyen hetken verran, siitä saa jotenkin kummasti taas energiaa.
Kyllä vaan, etenkin kaupungissa asumisen jälkeen arvostaa hurjan paljon enemmän luonnon rauhaa!