Välineurheilua

Viime aikaisten hankintojen valossa on alkanut tuntua siltä, että matkailu on välineurheilua parhaimmillaan. Ja niin kai se vähän onkin! Pakkohan ne mukana kulkevat tavarat on jonnekin tunkea ja mielellään sitä kantaisi mukana jotain mukavaa, käytännöllistä ja, myönnettäköön, nättiä. Tunnustan turhamaisuuteni;  jos vastakkain on violetti rinkka ja musta rinkka, niin kyllä ensin mainittu voittaa 6-0. Olettaen, että ne ovat edes jokseenkin samassa luokassa hinnan ja ominaisuuksien kannalta.

Tällä kertaa valinta rinkkojen suhteen ei olisi voinut mennä pieleen, sillä vaihtoehtoja oli kolme; violetti, violetti ja musta-turkoosi. Kokovaihtoehdot olin rajannut 50-60 litraan ja budjettiakin piti vähän noudattaa. Lopulta tuon  koko-laatu-hinta-väriyhdistelmän voittajaksi selviytyi MECin 50 litrainen rinkka. Vähän jäi kaivertamaan se huomattavasti kalliimpi versio, jossa olisi ollut sivulta avautuvat vetoketjut, mutta tulin siihen tulokseen, etteivät ne olleet 150 dollarin arvoiset.

Tämän saattaa kevyesti pakattuna saada lentokoneissakin käsimatkatavaroihin, sen verran pieneltä se näyttää ja tuntuu. Kaupassa näin sen ihan täyteen pakattuna ja näytti, että kyllä sinne näytti tavaraa mahtuvan ehdottomasti enemmän kuin mun tarvitsisi mukana kantaa. Kunhan tässä koepakkailen tätä ihan tosissaan mukaan lähtevillä tavaroilla, saan varmasti paremman kuvan siitä, menisikö tämä käsimatkatavaroina vai ei. Mukaan eri välttämättä lähde mitään, mikä ei saisi mennä matkustamoon, joten olen hieman toiveikas tämän suhteen. Todennäköisesti kuitenkin pakkaan sen taatulla Annika-tyylillä niin täyteen ja painavaksi kuin vain mahdollista.

Toinen hankinta tätä reissua, ja tulevia, varten oli kameralaukku. Mainitsinkin aiemmin, että halusin kameralaukun, joka ei näytä kameralaukulta. Eli siinä pitäisi olla kaikki hyödylliset suojaavat ominaisuudet ja taskut mitä normaalilta kameralaukulta voi toivoa, mutta ulkonäkö saisi olla enemmän sellaista rantakassityyliä. Kun Vailla Pysyvää Osoitetta-blogista vinkatttiin Lowepron Passport Sling laukusta, olin hetken tutkimuksen jälkeen aivan myyty. Sitten alkoi armoton laukun metsästys, kun lähtöön alkoi olla vain pari viikkoa, joten USAn puolelta nettitilaukset ei välttämättä ehdi. Ja jos kurkkasitte tuota linkkiä, niin huomaatte varmaan mikä värivaihtoehto oli se mieluisin. Arvaatkaa vain, oliko se joku uunituore uutuus mitä ei löytynyt mistään kaupasta?

Kunnes etsivä poikaystäväni löysi sen Ottawan naapurikaupungista (tai onko se yhteenkasvanut kaupunki..ei hajuakaan, en ole niin kauas eksynyt!), Orléansista. Ongelma vain, että sinne menee yli tunti busseillessa. Soitin kuitenkin sinne kauppaan ja kysyin voisko ne lähettää sen tänne Ottawan kauppaan ja ah ihanuutta ne suostuivat! Olin kyllä onnellinen kuin pieni possu ruoka-altaalla ja pari päivää myöhemmin sainkin hakea uuden laukkuni lähempää. Olin kyllä hieman yllättynyt, sillä mun laukku oli siellä siististi hyllyssä muiden laukkujen seassa. Olisin kyllä nostanut metelin jos sen joku olisi vienyt ennen minua, se kun oli koko Ottawan ja lähialueen ainoa kappale tuota väriä. Mitäpä sitä ei nainen nätin laukun takia tekisi!

Laukkukuvat on lainattu täältä ja täältä. Nuo molemmat laukut löytyy siis tällä hetkellä olkkarin lattialta, mutta eihän niiden kuvaamisesta mitään tullut ilman päivänvaloa. Ja oma rinkka kun ei ole noin täyteen pakattu mitä tuossa kuvassa, niin se näytti ihan ryppyiseltä. Sitten iski vielä väsykin ja lopetin koko kuvaamisyritelmän ja suuntasin peittojen alle bloggaamaan. Näpsin sitten matkan päällä kuvia niin, että näkyy laukutkin, jos ne olisivat vähän kuvauksellisemmalla päällä hiekkarannalla palmujen alla. Mokomatkin.

Nyt on siis hankinnat hyvällä mallilla ja suoraan sanottuna alan olla kohta valmiina lähtöön. Tosin rahoja en ole viekäkään saanut vaihdettua, vaikka siitä kyllä jo muka kirjoittelin aikoja sitten. Lopputuloksena oli, että Nicaraguan valuuttaa ei täältä saa, mutta Costa Rican coloneita saa. Lisäksi otan mukaan naapurimaan dollareita ja toivon mukaan en joudu paikan päällä kovin käyttämään luottokorttia. Vaikka en varsinaisesti tykkää kanniskella käteistä mukana, vielä vähemmän tykkään käyttää pankki-tai luottokorttia reissussa (ellen sitten ole Yhdysvalloissa). Pohjois-Amerikan ulkopuolelle kun menee, niin luottokorttimaksut (credit card fees) ovat riesana ja mun kanadalaisella pankkikortilla ei kyllä tee yhtään mitään Kanadan ulkopuolella. Ja käteisellä maksaessa ainakin näkee tasan mitä veloitetaan ja niin edespäin. Olen ehkä ihan turhaan vainoharhainen, mutta kyllä noita luottokorttien väärinkäyttötapauksia on täällä Kanadassakin aika paljon, joten better safe than sorry.