Kotona olemisen jalo taito

Olen tässä kohta jo viikon ajan ollut kotona reissujen jälkeen ja nauttinut siitä, ettei tarvi mennä yhtään minnekään, ei ole aikataulua jonka perässä juosta, tai uusia tuttavuuksia, joiden kanssa tavata businesslounaalla. Älkää toki käsittäkö väärin, reissuni olivat kaikin puolin oikein loistavia, mutta nyt on niin mukava olla kotona.

Ihan varmasti pian pilkistää se tuttu ‘Hmm, minnehän seuraavaksi’- ajatus jostain nurkan takaa, mutta onneksi on siihenkin jo vastaus valmiina; Suomeen! Yli vuoden tauon jälkeen onkin jo korkea aika piipahtaa Suomessa mutka ja ajoitin reissuni heti vuoden alkuun tammikuulle. Eikä siihenkään ole kuin pari kuukautta enää! Lokakuu meni niin älyttömän äkkiä ohitse kun oli niin paljon enemmän tekemistä kuin yleensä, joten nyt koitan nauttia hetken aikaa ihan rauhallisesta hengailusta kotona.

Kotikaupungissa olemisen nauttiminen voi tosin olla haastavaa, ottaen huomioon että meneillään on kuukausista mälsin eli marraskuu, joka yleensä on kylmä, liian myöhäinen syksyyn ja liian aikainen talveen. Olen kuitenkin sopinut muutamat treffit kaverien kanssa uuteen kahvilaan ja suunnitellut tammikuista norjalaisen kaverini vierailua, koska tykkään että on jotain mitä odottaa. Olen pitkän aikaa halunnut käydä jossain näytöksessä Ottawan National Arts Centerissä ja kurkistin ohjelmatarjontaa marras-joulukuulle ja siellähän on vaikka mitä! Toivottavasti tähän säiden puolesta synkkään kuukauteen mahtuu siis hieman fiineilyä taiteiden muodossa. Niin ja hyvää ruokaa tietenkin, siitä oli melkein puute reissussa. Poikkeuksena oli tämä Halifaxista löytynyt jälkkäriherkku, nam! Vieläkin muistelen lämmöllä.

Kävin myös Carleton Universityn avoimilla päivillä viikonloppuna ja se paljastuikin aiottua mielenkiintoisemmaksi visiitiksi. Alkuperäinen syy sinne lähtöön oli se, että Adam oli siellä mainostamassa oman alansa opinto-ohjelmaa ja otin asiakseni lähteä pienelle happihyppelylle yliopistolle sitä moikkaamaan. Mutta arvatkaas mitä kivaa siellä oli? No nykykielten – ja kielitieteiden pöytä! Sinnehän minä eksyin juttelemaan professoreille heti samantien. Yllätys yllätys, haave jatko-opinnoista pinkaisi jostain syövereistä pintaan muistuttamaan olemassaolostaan. Juttelin monen proffan kanssa ja he olivat sitä mieltä, että mun taustalla kyllä pääsisi maisterintutkintoa tekemään ilman muuta -Itse olin tätä epäillyt, kun Brittien ja Kanadan yliopistot toimivat vähän eri lailla. Ja kun paljastui, että olen Suomesta niin paikalla olevat professorit vallan innostuivat, sillä he odottivat juuri suomalaista kolleegaansa saapuvaksi! Hetkeä myöhemmin juttelinkin Ahvenanmaalta kotoisin olevan professorin kanssa suomi-ruotsiksi eli minä puhuin suomea ja hän ruotsia, kun molemmilla oli toinen kotimainen hieman ruosteessa. Päivän olennaisin nippelitieto; ruotsin kieli on lähempänä hindiä kuin suomea!

Tässähän siis suorastaa villiinnyin jatko-opiskeluista taas. Onneksi Adam on kuitenkin opiskelija vielä ainakin vuoden verran, joten minä en siihen hommaan kyllä samaan aikaan ryhdy! Joku rotihan tässä hommassa pitää olla 😉 Vaikka pitää kyllä tunnustaa, että nyt ihan viime viikon aikana on lähtenyt ihan käsistä yks pitkäaikainen haave ja se saattaa olla jo ihan totta tällä viikolla… Tulette siitä kyllä kuulemaan ihan varmasti, jos kaikki menee suunnitellusti! Nyt jos kuitenkin innoistuis maanantaista ja töihin menosta. Hah, joo huono vitsi. Anyway, oikein ihanaa viikon alkua kaikille! Pysykää pirteinä syystalven pimeydestä huolimatta! Ja naisväelle jaksamista, jos teidänkin miehet ottaa osaa Movemberiin…