Esittelyssä Nisu!

Tadaa, meillä on koiravauva! Maailman pehmoisin pieni pallero ja niin söpö! Kattokaa nyt tuota naamaa, miten voi toinen olla niin nätti? Yllättyneitä? No niin minäkin olen vielä! Olen viime viikon kihissyt innosta pentua odottaessa ja tämä tosiaan tapahtuikin aika pikavauhdilla, sillä vasta viime viikonloppuna saimme vuokraemännältä luvan ottaa koiran tänne meidän kämppään. Siitä viikko tai pari taaksepäin niin saimme päähämme, että koira on saatava vihdoin ja viimein. Jotkut teistä saattavatkin tietää, että olen koiraihminen henkeen ja vereen, mutta ulkomailla asuessa ja maasta toiseen muuttaessa olen vain haaveillut nelijalkaisesta kaverista.

Tämä karvapallo on siis nimeltään Nisu ja rodultaan shetlanninlammaskoira. Oli muuten vähällä ettei tullut italian vinttikoiraa tähän talouteen, mutta sitten mietittiin, että se olisi aika ikävää asua Ottawassa koiran kanssa, joka ei kestä talvea. Joten siksipä karvaisempi versio! Nisu ei suinkaan ole ensimmäinen shelttini, nimittäin niitä oli jo kolme aiemmin Suomessa asuessa (joista yksi oli Nisun melkein kaima Nasu) ja yksi niistä nauttii edelleen eläkepäivistä vanhempieni luona. Tämä rotu on aivan ihana ja juuri passeli meille sillä sheltit on aktviisia, fiksuja, mutta suht pienikokoisia (alle 40 senttiä korkeita), joten se sopii pienempäänkin asuntoon. Ainoa miinuspuoli on se, että lammaskoirana ne on aika hanakoita haukkumaan…Tosin ilokseni huomasin että Nisu oli pentueensa hiljaisin, joten ehkä meille on vielä toivoa.

Kaikki on Nisulle tietysti uutta ja outoa, alkaen eilisestä neljän tunnin automatkasta kotiin. Se meni tosin ihmeellisen hyvin, pikkuherran nimittäin nukkui koko matkan omassa sängyssään, paitsi pari kertaa pysähdyttiin pissastopeille toki. Yönkin se nukkui kiltisti omassa pedissään eikä tehnyt mitään ilkeyksiä. Eilen oli pakollinen pikaoppitunti hihnakoulutukseen, sillä Nisuhan ei hurjasta kahdeksan viikon iästä johtuen ole pantaa tai hihnaa nähnyt, mutta pakkohan ne oli laittaa tienvarsistopeille matkan varrelle. Tänään ollaan jatkettu hihnassa kävelyä, tosin siis kävelyhän on hyvin kaukana Nisun pomppimisesta ja juoksenteluista, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Pieni koiranpentu (kokonaiset 2kg, mikä on itse asiassa melkein kilon enemmän kun melkein kaimansa Nasu oli samanikäisenä) saa kyllä niin hymyn huulille, vaikka pitäiskin lähteä räntäsateeseen puoliseitsemältä aamulla käveleen. Miten tämä ei voisi saada suupieliä ylöspäin? Ja nuo siniset silmät! Olen niiiin mielissäni Nisun väristä, sillä edelliset shelttini edustivat shelttien kahta muuta väriä, soopelia (ruskea-valkoinen) ja tricolouria (musta-valko-ruskea). Nisu on jonkin verran erilainen kuin shelttini Suomessa myös sen takia, koska se on ns jenkkilinjainen ja kaikkihan on tunnetusti isompaa Pohjois-Amerikassa, niin myös sheltin turkki!

Nyt on siis luvassa hieman erilaista arkea, enkä tiedä miten maltan lähteä töihin maanantaina, kun on tämmöinen ihanuus odottamassa kotona! Nisu on kyllä tosi reipas vauveli ja niin kaunis, että sydänhän tässä sulaa tuota katsellessa. Se on tyypillinen pentu, eli lähinnää leikkii ja nukkuu ja välillä muistaa syödäkin. On sillä tosin vähän ilkikurisiakin piirteitä, pennun logiikallahan kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Nisu on jo löytänyt tiensä mun instagramiin ja epäilen, että saattaa sitä tulla jokunen blogipostauskin aina silloin tällöin, jos ette kauhesti pistä vastaan 😉