En ole oikeastaan koskaan sen kummemmin luokitellut itseäni minkään eri matkailijatyypin mukaan, paitsi myönnän kyllä muutamia vuosia sitten ja satunnaisesti edelleen olevani reppureissaaja. Nykyään reppu kulkee edelleen selässä, mutta matkabudjetit on onneksi kasvaneet niistä nipinnapin parikymppisen Annikan tarkkaan säästetyistä pennosista.
Viime viikolla minulta pyydettiin pientä haastattelua Fit-lehteen vaellusmatkailusta ja ensimmäinen ajatukseni oli lähinnä rataa ‘whaaat, mitä ne minulta kysyy, enhän minä nyt mikään urheileva matkailija ole!’. Eräs kysymyksistä pyysi listaamaan kohteet, joissa olen käynyt nimenomaan vaellusmatkalla ja listan raapustettuani aloin miettimään, että olenkohan minä sittenkin tietämättäni aktiivimatkailija?
Instagram kuvieni perusteella en ainakaan vaikuta rannalla viihtyvältä löhölomailijalta, sillä ainoat rantakuvani taitavat olla Nicaraguan reissulta (olin rannalla puolisen tuntia ja poltin jalkani niin, että vielä nytkin yli puolen vuoden jälkeen näkyy rusketusrajat). Kaupunkimatkalijan titteli saattaisi olla osuvampi, mutta enemmistö instamaailmaan päätyneistä kuvista on kyllä tullut otettua vaelluspoluilla tai pyöräreissuilla, koiravaljakon kyydistä tai hevosen selästä. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?
Luulen, että minusta on tullut aktiivimatkailija ihan vahingossa. Ensimmäiselle päivävaellukselle jouduin melkein tietämättäni Ranskassa reissatessani kaverini kanssa. Olimme yötä erään puolitutun perheen maatilalla ja he ilmoittivat lauantai-aamuna, että hypätkää autoon nyt lähdetään poluille! Niin he kuulemma tekivät aina lauantaisin. Eihän siinä nyt muu auttanut, lenkkarit jalkaan ja tossua toisen eteen. Isrealissa ollessa päädyin jotenkin tosi mutkan kautta vaeltamaan varsin raamatullisissa maisemissa kahden nuoren amerikkalaisen rauhanturvaajan kanssa -oppaan roolissa kaiken lisäksi, vaikka en ollut kyseistä reittiä koskaan nähnytkään. Paikka, jossa olin vapaaehtoishommissa tarvitsi kuitenkin jonkun seuralaisen ‘talon puolesta’ ja jostain syystä kai näytin siltä, että olisin hyvä vaihtoehto johtamaan muita lähes olemattomalla polulla pitkin Galileaa. Alueestahan en muuta tiennyt kuin nimen. Niin ja sen, että reitti päätyi Kaanan kaupunkiin, jossa legendojen mukaan vesi muuttui viiniksi…Siinähän sitä vasta patikointimotivaatiota oli! Valittettavasti vesipulloni sisältö ei muuttunut jumalten juomaksi perille päästyäni vaikka kuinka hölskyttelin ja manailin.
Tällaisia pikkujuttuja kertyi vuosien varrella monia ja ennen kuin huomasinkaan, olin töissä seikkailumatkanjärjestäjällä. Viime vuosina vaellus-ja muut aktiivisiksi kuvailtavat reissut ovat vieneet Yhdysvaltojen Adirondacks vuorille, Alpeille sekä tietysti ympäri Kanadaa. Ja tiedättekö mitä? Se on muuten aika addiktoivaa hommaa tuo tuollainen luonnon keskellä matkaaminen. Kaupunkien hulinakin on joskus OK, mutta miten ihanaa onkaan tallustaa vuoristossa tuntien olevansa melkein ainoa ihminen uskomattoman luonnon ympäröimänä? Tai viilettää pyörällä viiniviljelmien läpi? Tai istua mättäälle ja nauttia auringonlaskusta täydellisen hiljaisuuden vallitessa? Tai kuunnella veden liplatusta kajakkia vasten aamuauringon lämmittäessä kasvoja? Sanoisin, että se on aika ihanaa. Sanoisin, että olen koukussa.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday tempausta. Matkakuumetta voi käydä nostattamassa tuttuun tapaan kampanjan järjestäjien sivuilla: Kaukokaipuu,Wanderlust Expert ja Destination Unknown. Allekirjoittanutta voi seurailla Instamaailmassa Ankkuliini -nimimerkin takaa.
28 comments
Haha, voin kuvitella että tuollainen aktiivimatkailu on upeaa, mä olen ainakin sitä mieltä että jossain kohteissa se maan kauneus tulee esille vasta siellä luonnossa. Esim. Suomi olisi mun mielestä hyvä esimerkki tästä (ehkä kun olen itse maalta) että todella nähdäkseen suomen kauneuden pitää myös mennä sinne luontoon ja juurikin kaupunkien ulkopuolelle. Sulla on kyllä ollut upeita reissuja tässä viime aikoinakin!
Joo todellakin olet oikeassa! Ja mä luulen, että on kestänyt hieman tämä mun luontomatkailun oivaltaminen nimenomaan sen takia, että olen itekin maalta, joten matkoilla suuret ja pienet kaupungit oli paljon eksoottisempia! Suomessa olisi muuten huippua päästä luontoreissailemaan…
Rannalla löhöily on turhaa ajanhaaskausta, kyllä sitä mieluummin kannattaa lähteä poluille ihmettelemään 😉
En tiedä onko se joku ikäjuttu, kun on alkanut luonnossa liikkuminen ja aktiivilomailu kiinnostaa nykyään enemmän, kuin perinteiset rannalla löhöilylomat!
Minusta ei kyllä ole rantaeläjäksi, tulee heti vartin jälkeen ihan tuupertunut olo, jos makoilen rannalla! Jotkut ei vain ole tehty aurinkoa palvomaan 😛 Hei joo saatatpa olla oikeassa tuosta ikäjutustakin, nyt kun lähenee tuo seuraava vuosikymmen niin kovasti kiinnostaa tämän tyyppinen matkailu!
Ihana teksti! Musta tuntuu, että sain ihan tarpeeksi pienistä kylistä viimeisen Italian loman jälkeen, joten seuraavaksi olisi kivempi lähteä maisema- tai luontopainotteiselle lomalle 🙂
Kiitos! Ah, ei kai Italian kylistä voi saada tarpeekseen?? Mutta tiedän mitä tarkoitat, joskus on kiva mennä näennäisesti keskelle ei mittään 🙂
Hihi, aktiivimatkailija vahingossa 😀 No kyllä kelpaa! Sulla on kerrassaan huikeita reissuja takana.
No kaikkea sita sattuu! Muutama vuosi sitten kun olisi joku sanonut, etta ajattelisin itseani aktiivimatkailijana niin en olisi uskonut 😀 Olen kylla ollut tosi onnekas tana vuonna matkojen suhteen, monenlaista on ollut mukana 🙂
Ihan huippu, vahinkoaktiivilomailija! Tekstin loppuosuus sai vaan nyökyttelemään mukana – nii-in, just noin se on. Eipä ole luontokokemusten voittanutta. 🙂
Kiva kun kommentoit Amanda! Jotenkin luontokokemukset painuu mieleen syvemmalle kuin esim kaupunkilomat, jotka nekin on kivoja. Mutta huomaan huokailevani enemman Alppien rauhan peraan kuin New Yorkin hulinaan..Vaikka menisin kylla molempiin takaisin 😉
Mikä loistava postaus! Tunnistan että olen vahingossa ajautumassa samaan tilanteeseen. Vuokrataan pyöriä, otetaan teltta ja patikoidaan, tehdään se ehkä jokainen viikonloppu, mietitään missä maassa saisi parhaat päiväretket tehtyä vaelluskengissä ja pitäisiköhän hommata kanootti. Tuo sinun työ vain kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Ja sun Kanada-postaukset <3
Kiitos kivasta kommentista Maarit Johanna! Mustakin telttailu on tosi hauskaa, vaikka valitettavan vahan sita tana vuonna teinkin. Ensi vuodelle sitten paremmat suunnitelmat 🙂 Musta olisi ihana jos olisi kajakki itsella! Tosin tassa meidan viereisella jarvella niita kylla vuokrataankin, eli ihan heti ei tarvinne omaan investoida 😉 Tyoasiat on kylla toistaiseksi ihan mallillaan 🙂
Kyllä minä olisin sinut melko aktiiviseksi matkailijaksi heti listannut. Ja myös aktiivimatkailijaksi 😉
No taman vuoden juttujen jalkeen kylla vahemmastakin! Yleensa karsastan kaikenmoisia luokitteluja (tourist vs traveller etc) mutta kylla sita voisi aktiviiseksi matkailijaksi luokittua 😀 Ja nakojaan myos aktiivimatkailijaksi. Ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnitteleen.
Mulle on käynyt ihan samoin! Kun vielä joitakin vuosia sitten ajatus vaelluslomasta ei houkutellut, nyt sitä huomaa haaveilevansa pyöräretkistä viinitiloille, monen viikon kävelyreiteistä, kajakoinnista norppien seurassa. En olisi ikinä uskonut, että minä ihan tieten tahtoen haluan kävellä 250 kilometriä Espanjan maaseudulla, mutta niin vain kävi toukokuussa. Aktiivilomailu koukuttaa 🙂
Hahah no tuo teidan kavelyreissu olikin kylla aikamoinen! Minakin haaveilen jostain parin viikon mittaisesta (ainakin) vaellusreissusta jonnekin..Mutta siihen jaa koukkuun tuon tyyliseen matkailuun, ihan oikeassa olet!
Mua on lähiaikoina alkanut kiinnostamaan patikointi sun muut enemmän aktiiviset setit. Rantalöhöily pitkiä aikoja ei oo mun juttu myöskään, muutun tomaatiksi hyvin äkkiä. 😀 Tykkään silti kierrellä rantoja ja välillä nauttia niistäkin. Suht siisteiltä näyttää sun aktiiviretket!
Jee, joku toinenkin tomaatti 😀 Hyvin sita saa aurinkoa vaikka liikkukin rannalla lohoilyn sijaan. Tosin rusketusrajat voi olla vahan erilaiset 😀 Tykkaan kylla rantamaisemista kovasti kans, etenkin jos niita katselee jostain rantabaarista…
Mustakin tuntuu, että jotenkin ihan vahingossa olen hurahtanut aktiivimatkailuun. Nyt suunnitellaan juuri Havaijin reissua, ja yritän kovasti tunkea ohjelmaan patikointia Mauna Loalle… muut totesivat, että eikö tuonne olla menossa rannalle makoilemaan…
No olenkin sun juttuja lukenut Coloradosta ja kateeksi kay kun on niin huiput ulkoilumaastot teilla pain! Ja Hawaii olisi upea..!! Huomasinkin juuri hurjan lentotarjouksen taalta Hawaijille, mutta nyt ei kylla passaa tarttua siihen. Siella olisi kylla upea patikoida laavamaisemissa!!
Hauska teksti :). Voin hyvin samaistua tuohon kohtaan kaupungin hulinasta ja yksin olosta luonnon keskellä. Mutta olen kyllä samaa mieltä luokittelusta, on se vaikeaa lyödä mitään leimaa itseensä matkailijana kun on kiinnostunut niin monista asioista. Ja samaa mieltä olen kyllä siitäkin sinun ja Lauran kanssa, että maiden kauneus tulee esille luonnossa. Suomi on tosiaan loistava esimerkki; Helsingin perusteella ei tästä maasta kyllä saa millään niin hienoa kuvaa kuin matkaamalla maaseudulle, hiljaiseen metsään tai järven rannalle!
Kiitos Teea! Minustakin itseni luokittelu johonkin ryhmaan on aika hankalaa, kun tulee tehtya niin monenlaisia reissuja 😀 Toinen loistava esimerkki tuosta ‘luonnossa maan kauneus tulee esiin’- jutusta on Sveitsi. Geneve ei kylla sykahdyttanyt, mutta ne vuoret ja laaksot iski kylla ihan taysilla 🙂
Omaa matkailua on varmasti aika hankala luokitella, koska ei välttämättä ihan aina toistakkaan samaa kaavaa. Ja toisaalta, harvemmin luokitteluja tulee tehtyä muidenkaan elämän osa-alueiden kanssa, joten vaatisi ihan aikaa, jos alkaisi miettimään näitä 🙂 Sinällään aihe on kyllä mielenkiintoinen ja joskus pitäisi yrittää katsoa ulkopuolisen silmin vaikka omaa blogiaan ja miettiä onko siinä joku läpileikkaava teema 🙂
Kiva kun kommentoit Heid! Tastahan saisi vaikka minkalasen filosofisen esseen aikaiseksi, epailematta..! Minakin koetin nimenomaan katsoa omaa blogia ulkopuolisen silmin ja aika paljon tuli aktiivijuttuja vastaan. Nykyaan niin monesti kuulee blogipiireissa, etta pitaisi olla joku oma ‘niche’ tai siis joku erityisalue blogilla nimenomaan, joten ehka se tasta lahti tama mun ajatuksen kulku.. 😀
Komppaan Heidiä: varmasti hankalaa luokitella itseään. Mutta aktiivimatkailu on kyllä parasta ja kuvasi ovat upeita! Kivaa, että kysyivät haastatteluun. 🙂
Kiitos Nella! Sulla on aina niin inspiroivia Suomikuvia nimenomaan retkiltä ja muilta ulkoiluilta, mulla tekis kovasti mieli seikkailla Suomessakin 🙂
Ihan totta, luokittelu on vaikeaa ja välillä vähän turhaakin, varmaan monet meistä tekevät erilaisia reissuja seurasta ja tarkoituksesta riippuen. Mutta, kyllä itsekin silti varmaan eniten kallistuisin tuolle aktiivimatkailijapuolelle, meidän reissut kun ennen muksuja olivat lähinnä koskimelontaan liittyviä, ja nyt sitten muksujen jälkeen vähän mitä sattuu patikoinnin, fillaroinnin, talvijuttujen ja melonnan välimaastossa 🙂 Ja on kyllä NIIN totta että luonnon keskellä reissaus on erittäin addiktoivaa. Hieno juttu tuo haastattelupyyntö!! 🙂
Kiva Satu kun kommentoit! Joo sinut olen kyllä mieltänyt aktiivimatkailijaksi kanssa ja hattua pitää nostaa, että sama tyyli jatkuu muksujen kanssa! 🙂