Dahab: Reppureissaavalle sukeltajalle

Puheensorina ja astioiden kilinä kuului taustalla, kun kaksi nuorta naista jutteli kahvin äärellä täpötäydessä pubissa Skotlannin Edinburghissa. Esillä oli opaskirja tai parikin, sekä muistiinpanovälineet. “No no no, you must go to Dahab, Annika, you simply cannot miss it!”. Rustasin kaverini patistamana vihkoon ylös “käy Dahabissa (viisumi?)”. Nelisen kuukautta myöhemmin istuin tyynyillä täytetyllä kattoterasilla drinkkiä siemaillen, katselin auringonlaskua Siinain niemimaalla ja tuumin, että täytyypä muistaa kiittää kaveriani.

Voi mitä olisinkaan missannut, jos kaverini ei olisi minulle kertonut Dahabista, josta en ennen ollut kuullutkaan. Egypti ei ollut käynyt mieleni vieressäkään matkakohteena, sillä suuntanani oli Israel ja Jordania. Journalismia opiskeleva, sopivasti ylidramaattinen kaverini oli kuitenkin onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että elämäni olisi niin paljon köyhempi ja vailla elämäniloa, jos jättäisin menemättä Dahabiin. Olin utelias, joten eihän siinä muu auttanut; järjestin viisumin Tel Avivista ja lähdin katsomaan, mikä tämä paikka oikein onkaan.

Dahab sijaitsee Siinain niemimaalla, noin 150km Israelin rajalta, Aqabanlahden rannalla. Lahti on sen verran kapea, että Dahabista voi nähdä Saudi Arabian aavikoille. Sillä, mitä veden toisella puolella on ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, vaan olennaista on se mitä paljastuu veden pinnan alta. Sukellus ja snorkailu ovat Dahabin pääaktiviteetti ja yhdet maailman edullisimmista PADI laitesukelluskursseista houkuttelevat monia sukelluksen saloihin. Haksahdin itsekin, enkä ollut koskaan edes ajatellut sukelluskurssin suorittamista! Se olikin varmasti elämäni yksi erikoisimmista kokemuksista, vieläkin muistan sen ensimmäisen kerran kun piti “hengittää” veden alla ja kehoni oli varma, että jos tämän teen niin tukehdun. Mutta muutaman hengittelyn jälkeen alkoi se tunne melkein jo naurattaa.

Dahab on myös vapaasukeltajien suosiossa ja lähellä oleva Blue Hole on saanut surullisenkuuluisan, mutta monia kiehtovan, maineen sukeltajien hautausmaana ja maailman kuolettavimpana sukelluskohteena. En tiedä onko nämä ‘lempinimet’ liioiteltuja vai ei, mutta netistä löytyy monta dokumenttia ja tarinaa surullisesti päätyneistä sukelluksista. Blue Hole on 80 metriä syvä karstivajoama aivan rannan tuntumassa, mikä kieltämättä luo tietyn turvallisuuden tunteen. Itse tyydyin vain snorkailemaan täällä ja se oli kyllä aivan uskomattoman eloisa paikka pinnan alla! Täällä ymmärsin viimeistään, ettei kaloja ja koralleja nähdäkseen tarvitse suinkaan olla sukeltamassa, sillä snorklatessakin näkee ja kokee paljon.

Dahabia ei missään nimessä kannata sekoitta Sharm El Sheikiin tai vastaaviin resorttikeskittymiin Punaisenmeren rannalla, sillä Dahab on aina ollut reppureissaajien chillauspaikka. Kehitystä on toki tapahtunut vuosien saatossa paljon ja rantaboulevardi on täynnä majoituspaikkoja, sukellusshoppeja ja ravintoloita, mutta rakennukset ovat yksikerroksisia, korkeita (eikä sen puoleen mataliakaan) resortteja ei ole lainkaan. Dahab on kehityksestä huolimatta pieni, kahden kadun paikka, mutta muita reppureissaajia on varmasti tapaa varmasti enemmän kuin paikallisia. Hotellit ja ravintolat ovat lähinnä paikallisten pyörittämiä, kun taas sukelluskurssien opettajat ovat usein pidempiaikaisia reppureissaajia – omani oli Uudesta Seelannista.

Tykkäsin Dahbista kaikessa turisteisuudessaan kovasti, lähinnä siellä vallitseman tunnelman vuoksi. Kattavan aamupalan voi huoletta nauttia hippiravintolan veden päällä olevalla terassilla tuoreen smoothien kera, koska hintataso on todella alhainen. Aamupäivän täyttää sukellustunti tai vapaamuotoinen snorkailu ja lounaan voi nauttia taas edullisesti kahvilassa tai katukeittiöstä voi napata 0,20€ maksavan falafel pitaleivän. Iltapäivä kuluu samalla lailla kuin aamupäivä; vedessä tai rantatuoleilla loikoillen mieluiten kylmä drinkki vieressä. Illalla voi kokoontua muiden reissaajien kansssa käymään läpi päivän kuulumiset pinnan alta, nauttia drinkin tai toisenkin ja ehkä hönkäillä omenanmakuista shishapiippua. Dahab ei ole hosuvalle matkaajalle, sillä kiireelle ei ole tilaa tässä paikassa.

Kaverini varoitti minua, että haluan jäädä sinne. Nyökkäilin hyväntuulisesti tälle kommentille, mutta tuumasin kuitenkin itsekseni, että no olen kyllä sen verran suunnitelmallinen, että tuskinpa vaan. Kun ensimmäiset neljä yötä olivat takana 4€/ yö maksavassa ilmastoidussa huoneessa omalla kylppärillä oli aika lähteä. Mietin kuitenkin, että vaan olisipa mukava jäädä vielä hetkeksi, mihin tässä oikein olikaan kiire? Eiköhän ne pyramidit siellä ole vielä parin päivän päästäkin. Majoituspaikkani oli kuitenkin täyteen buukattu, joten lähdettävä oli. Kävelin rinkka selässä kohti bussiasemaa noin 20 metriä, pysähdyin ja huikkasin tien toisella puolella seisoskelevalle miehelle “Do you have any rooms left for tonight?” Olihan niillä. Muutaman päivän visiittini venyi viikoksi, kuka olisi arvannut?