Uuden kielen oppiminen tarjoaa yhden ikkunan lisää, minkä läpi katsoa maailmaa. Törmäsin tähän kiinalaiseen sanontaan (alkuperäisessä muodossaan se näyttää tältä: 学一门语言，就是多一个观察世界的窗户。) ja mielestäni se summasi yhden kielten opiskelun olennaisimman piirteen. Vieraan kielen oppiminen ei ole vain sitä, että osaa puhua ja kirjoittaa muuta kieltä kuin äidinkieltänsä, vaan se tarjoaa nimenomaan ikkunan kokonaan uuteen kulttuuriin. Vieraan maan tapojen ja kulttuurin ymmärtäminen ovat muuten yksi syy miksi kielitaitoiset ihmiset ovat monilla aloilla haluttua työvoimaa.
Tätä sanontaa pohtiessani hahmotin yhden syyn siihen, miksi oma (itsenäinen) espanjan opiskeluni tuntuu junnaavan vähän paikallaan. Valitettava totuushan on, etten ole koskaan käynyt Espanjassa! Alkuvuodessa Väli-Amerikassa reissatessa tuntui espanjan kieli ensimmäistä kertaa jotenkin todelliselta ja huomasin, kuinka opin joka päivä uusia sanoja ja tuntui, että espanjan opiskelussa oli sittenkin jotain järkeä. Nyt reissusta on kulunut jo jonkin aikaa eikä kielitaitoni ole ottanut harppauksia eteenpäin (ei kyllä taaksepäinkään, jos se edes olisi mahdollista!). Minulla kielten opiskelu tempoaa etenkin kiinnostuksesta kulttuuriin ja maan historiaan, joka sitten innoittaa kielen opiskelua.
Kulttuurillisesti Espanja olisi varmasti todella mielenkiintoinen paikka, mutta kun siitä ei ole omaa kokemusta, niin ei ole sitä kiinnostustakaan hirveästi. Väli-Amerikkalainen kulttuuri ja monien maiden historia taas tuntuu liian isolta palalta purtavaksi, mutta siitä huolimatta opiskelen yleistä latinalaisen amerikan espanjaa, eurooppalaisen espanjan sijasta. En ole oikeastaan edes varma miksi -todennäköisesti siksi, että Pohjois-Amerikassa opiskellaan Meksikon espanjaa ja lisäksi en yhtään tykkää euroopan espanjan suhuässästä. Hah, kunnon perustelu tuo jälkimmäinen!
Luulen, että lääkkeenä tähän ongelmaani olisi tietysti matkata Espanjaan tai opiskella opetetulla kurssilla, jossa käsitellään myös kulttuuria ja historiaa. Muuten tuntuu, että espanjan opiskelu on vähän mälsää, jos ei ole reissua tiedossa enkä satu tuntemaan juurikaan espanjankielisiä tyyppejä, joiden kanssa harjoitella kieltä.
Kaikesta yllämainitusta huolimatta en ole suinkaan menettänyt kiinnostustani kielten opiskeluun. Tällä hetkellä taustalla kaikuu italialainen musiikki, matkahaaveideni kärjessä komeilee Firenze ja tuntuu isolta vääryydeltä opiskella espanjaa, kun voisin käyttää sen ajan suurimman kielirakkauteni italian opiskeluun. Tämä on kuulkaas pitkäikäinen dilemma tämä! Ensi kerran sitä mietin jo yliopiston alussa; opiskellako paljon puhuttua taatusti hyödyllistä espanjaa, vai huomattavasti vähemmän puhuttua ja ‘hyödyttömämpää’ italiaa, jota olin jo opiskellut aiemmin. Valitsin tuolloin espanjan, järkisyihin vedoten, mutta jokohan uskallan myöntää, että valitsin väärin?
Tai no en oikeastaan halua sanoa, että valitsin väärin, koska ainahan kielten opiskelu kannattaa eikä opitut taidot koskaan hukkaan mene. Edelleen haluan jonain päivänä puhua sujuvasti sekä italiaa että espanjaa, olen vain pitänyt italian taka-alalla ja koettanut saada espanjan ikään kuin alta pois ensiksi. Nyt taidan kuitenkin vihdoin vaihtaa kieltä ja laittaa espanjan taka-alalle – Ainakin sinne asti, kunnes suunnittelen matkaa espanjankieliselle alueelle!
Lueskelin netissä blogeja kielten opiskelusta (ja opin muuten samalla uuden englanninkielisen sanan: polyglot = multilingual) ja monet kielten oppijat painottivat tietynlaista järjestelmällisyyttä opiskelussa. Opiskelumetodejahan on monia, niistä lisää tuonnempana, mutta yleisesti suositeltiin että uusi kielen oppija asettaa tavoitteita ja eräpäivän niille. Tajusin, että espanjan opiskelussani minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa tai eräpäivää, ei varsinaista tavoitetta itse kielen oppimisen lisäksi. Nyt haluan kokeilla tavoitteellisempaa menetelmää italian kanssa.
Tarkoituksenani on laatia opiskelusuunnitelma (päätin tämän muuten juuri nyt tätä kirjoittaessa), joten lisätäkseni motivaatiota ja julkista häpeää jos en seuraa laatimaani ohjelmaa, laitan sen tänne blogiin jahka sen saan luotua. Jos joku haluaa tarttua kanssani syksyn kielen oppimishaasteeseen, niin lähde mukaan valitsemallasi kielellä! Joukossa viisaus tiivistyy, vai miten se meni.. 😉 Ha, mitähän minä nyt olen mennyt lupailemaan.
Palailen pian asioille, kunhan saan kieliohjelmani ja tavoitteeni laadittua. Torstaina pitäisi tosin lähteä melkein viikon mittaiselle reissullekin, mutta eiköhän sitä aikaa jostain löydy.
Arrivederci!
18 comments
Kiinnostava postaus ja ymmärrän täysin tuon dilemman. Tällä hetkellä mun opintoihin liittyvä dilemma tosin on se, että a) en opiskele enää filologiaa ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että en pääsekään odottamalleni tanskan kurssille (!!) ja b) en saanut tälle vuodelle yhtään kielikurssia opintokalenteriin, koska ilmeisesti olen jo napannut ne pojot… :—) jospa sitten vähän ylimääräisiä sinne maisteriin sitten. Tsemppiä opiskeluun!
Kiitos Sofia! Voi tanskan kurssi, se olisi varmasti aika mielenkiintoinen..en kyllä tiedä oppisiko sitä koskaan ääntämään 😀 Harmi ettet pääse nyt vielä aloittamaan sun kurssia. Hahah, olet kyllä ollut innokkaana kielten oppijana, jos pisteet niistä on jo saatu 😀 Kiitos tsemppailuista ja samaa sulle!
Mulla on ihan sama juttu ton Espanjan espanjan kanssa, en yhtään tykkää siitä suhinasta! Ja reissun päällä minäkin vasta löysin innostuksen kielten opiskeluun. Sitä ei vissiin jaksa muuten nähdä sitä vaivaa, ellei oo ihan pakko 😉
Hahah, arvelinkin etten ole ainoa. Tykkään paljon enemmän italian ja latinalaisen amerikan espanjan terävämmästä äänteestä. Ja reissut on kyllä aina inspiraatiota kielen opiskeluun 🙂
Olisi kiinnostavaa lukea vinkkisi parhaisiin kielten opiskelu blogeihin!
Listaan näitä seuraavassa kielten opiskelua käsittelevässä postauksessa myöhemmin tällä viikolla, joten pysyhän kuulolla 🙂
Hei odotan innolla tuota opetussuunnitelmaasi! Minulla ranskan opiskelu junnaa tällä hetkellä vähän paikoillaan, koska olen jättänyt sen taka-alalle ja antanut hautautua kaiken muun alle. Tiedän, ettei sen edistäminen vaatisi kuin pari tuntia viikossa, ja minulla on jopa jonkinlainen suunta olemassa opinnoilleni, mutta en ole jaksanut laittaa tämän eteen tikkua ristiin. Ja minulla sentään on tiedossa jossain vaiheessa paluu Luxemburgiin, joten sen puolesta motivaatiopulaa ei pitäisi olla…
Apua, tässähän pitää alkaa viilamaan sitä suunnitelmaa ihan tosissaan 🙂 Sun pitää Jenni ehdottomasti lähteä mukaan vertaistueksi ranskan kanssa! Ja jos tulee jotain ylitsepääsemättömiä ongelmia, niin mä voin auttaa 😉 Nyt laitetaan yhdessä ne tikut ristiin ja pannaan tuulemaan 🙂
Haha. Musta saisit kielenopettajan tai puhekaverin… puhun sujuvasti espanjaa ja italiaa ja kolmea muutakin kieltä. Viidellä muulla pärjään lisäksi. Eli yhteensä jotain kymmenen kieltä. Mitään suunnitelmaa ei mulla aikanaan ollut, paitsi että luin yliopistolla espanjaa pääaineena ja italiaa ja romaniaa ohessa. Elämä on vienyt, opettanut ja olen joskus myös jaksanut opetella… tässä vaiheessa alkaa vaan olla kovalevy niin täynnä, ettei enää mahdu uusia juttuja ja siinä vaiheessa mun venäjänopinnotkin vielä junnaa. Pitäis olla enemmän aikaa ja mahollisuuksia jutella paikallisten kanssa enemmänkin kuin pelkkiä pikkufraaseja mitä tällä hetkellä osaan ja pääsen käyttämään… 🙂
No niin, tiedänpä kenen puoleen kääntyä jos ja kun tulee kinkkisiä kysymyksiä! Mun tavoite on kans saada sekä espanja että italia sujuvaksi, mutta otetaans kieli kerrallaan. Inspiroivaa tietää kuitenkin, että se on ihan mahdollista 🙂 Meneekö sulla yhtään sekaisin italia ja espanja?
Itsekin jään innolla odottamaan opintosuunnitelmaasi! Itsellä on mahdollisuus aloittaa yliopistolla uusi kieli ensi syksynä ja vieläkin palloilen kahden vaiheilla, kiina vai japani. Kiina olisi varmasti hyödyllisempi, mutta siihen ei ole niin suurta paloa kuin japaniin. Mööh!
Oi, minusta olisi ihana kokeilla opiskella japania tai kiinaa tai jotain kieltä, missä ei ole samanlaiset kirjaimet. Siinä sitä haastetta vasta olisikin 🙂 Kiina varmasti äkkiseltään tuntuu hyödyllisemmältä, mutta ehdottomasti suosittelisin menemään sen perässä mihin itsellä on intohimoa ja mielenkiintoa. Tekee suuren eron opiskelumotivaatioon 🙂
Juu, mä haluan kans nähdä sun opintosuunnitelman 🙂 En tykkää yhtään Espanjan espanjasta, lattariaksenteista kyllä kestän kuulla kaikkia. Kanadassa tosiaan opetettiin enemmän sitä lattariespanjaa, missä on tietenkin enemmän järkeä. Suomessa taas tuntuu, että kaikki opettajat tuntee vaan Espanjaa, joten kielen opettaminenkin on paljon suppeampaa – käsitteleen vaan Espanjan kulttuuria/aksenttia/sanoja. En siis yliopistotason opettamisesta osaa sanoa, vaan lähinnä mitä olen eri lukiomaikkoja Helsingin alueella nähnyt. Sitten on tietenkin niitäkin proffia (mm. Briteissä ja Kanadassa), joiden mielestä Espanjan espanja on se ainut ja oikea..
No älä muuta sano, espanjan kanssa on vähän niin että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä…! Mun Skotlannin professori oli Espanjasta, joten sitä tietysti opiskeltiin, mutta täällä ei taas välitetä juuri ollenkaan Euroopan espanjasta. Tuntuu jotenkin sekavalta, että on niin monta erilaista espanjaa, jota voisi puhua! Pitäisi varmaan valita yksi, eikä kaikkien sekasotkua 😀
Ajattelin varmuuden vuoksi laittaa sinulle linkin, jota aion itse käyttää sitten, kun keskityn seuraavan kerran uuden kielen oppimiseen :). Ainakin kyseinen metodi tuntuu järkevältä ja toimivalta, joten kannattaa harkita:
http://fourhourworkweek.com/2014/03/21/how-to-learn-a-foreign-language-2/
Kiitos linkistä Jerry! Tuon Benny Lewisin nettisivua linkkasinkin tuossa toisessa kielipostauksessa. Vaikuttaa hyvältä 🙂
Eipä kestä :). Pahoittelut, etten ole huomannut tuota aiempaa linkkausta, sillä TAAS kerran on jäänyt blogien lukemiset todella vähälle. Korkeintaan olen kerennyt selaamaan pari blogia nopeasti läpi :/.
Eipä mitään Jerry, se linkki oli vasta myöhemmässä postauksessa joten no hätä 😉 Mullakin on välillä niin kiire, että tuntuu ettei ehdi kissaa sanoa…