Nisulla on (valitus)asiaa

Nisu tässä taas terve! Onpas vierähtänyt taas aikaa viime kirjoituksesta, olen nimittän jo 9 kuukautta vanha. Mutta muodollisuudet sikseen, kuulkaas mulla on kaverit kerrottavaa ja vakavaa sellaista. Aivan käsittämättömiä asioita on nimittäin tapahtunut täällä.

Pakko aloittaa tästä tuoreimmasta tapauksesta, joka tapahtui ihan pari viikkoa sitten. Oltiin lenkillä yhdessä puistossa ja sain olla irti (jostain syystä mun ei koskaan anneta olla irti, kun puistossa pelataan jalkapalloa. Mikseihän? Mä menisin vain vähän pelaamaan sinne muiden kanssa, ei niitä varmasti yhtään haittais). Sinne puiston rantaan oli tullut sellainen pieni laituri ja menin isin kanssa sen päälle kävelemään, oli jännää kun se vähän huojui. Sitten näin, että siinä mun ihan vieressä oli toinenkin koira! No tietysti menin sanomaan hei sille, ja koska se laituri nyt oli vähän erikoinen, niin otin oikein kunnon loikan sen koiran luo.

Se oli vettä!! Mun tassut kastu! Tassujen kastumista pahempaa on vain mahanalustan kastuminen. Ja nyt kastu mahanalus ja kaikki! Sellaisetkin paikat, mitkä ei ikinä sais kastua, meni nyt ihan läpimäräksi. Oli enemmän vettä, kuin ikinä kotona kylpyammeessa, mun piti pärskiä ja porskia enkä tiennyt mitä oisin tehnyt, pyörin vaan ympyrää. Sitten kuulin kun äiskä komensi isin rannalle, niin minäkin sitten hoksasin, että rannalta pääsen pois vedestä. Mutta sitten, se Toinen Koira oli ihan heti naamalla, kun tulin pois vedestä. Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun tuolla lailla houkutti minut veteen ja olin kyllä tosi vihainen sille. Mokomakin heti oli siinä kun sain tassuni kuivalle maalle. Tein sille kyllä selväksi, että se on ihan tyhmä koira. Sitten menin äitin luo, melkein pääsi kyllä itku.

Pistä se kamera pois! Heti pois!

Piti kuulkaa aika kauan kieriskellä ruohikossa, että kuivuin. Aloin vielä jahtaamaan sitä Toista Koiraa ja olisin kyllä sille näyttänyt, mutta se oli niin iso, ettei se ottanut mua tosissaan. Eikä tässä vielä(kään) kaikki. Kun päästiin kotiin, niin jouduin kylppäriin ja heti oli Mango Tango (mun shampoo) esillä. Siis just olin itseni kuivannut! Olin kaiken varalta pyörinyt hiekassakin, että varmasti kuivun, niin siltikin mut kasteltiin uudelleen ja pestiin. Ja sitten kuivattiin ja harjattiin. Tiedättekö mitä inhoan eniten? Pesemistä, kuivaamista ja harjaamista.

Oi hei kuka mikä tuolla menee?

Ah no oikeastaan tuo ei ole totta, on jotain mitä inhoan vieläkin enemmän, kuin pesemistä, kuivaamista ja harjaamista. Nimittäin huskyja. En tykkää yhtään huskeista, en yhtään. En tipan tippaa. En yhdestäkään huskysta. Tapasin nimittäin kerran samanikäisen huskyn ja me ei päästy yhteisymmärrykseen siitä, kumpi on pomo. Sen jälkeen äristiin aina toinen toisillemme etäisyydeltä ja nyt ärisen kaikille muillekin huskeille ja huskyn näkösille koirille. Ne on varmasti kaikki samanlaisia paukapäitä, kuin se kenet tapasin.

Ja sitten mua kuulkaa seuraa sellainen yksi koira, joka on aivan samannäköinen kuin minä. Siis ihan kopio minusta! Se tulee aina sillon tällöin lenkillä vastaan ja se on siis tosi pelkuri, se on aina lasioven tai ikkunan takana. Ja sitten kun minä haukahdan sille, niin sekin haukkuu. Kun minä hyppään sivummalle, niin sekin hyppää. Siis koko ajan matkii ihan kaikki mitä minä teen. Oon monta kertaa jo koittanut saada sen kiinni ja näyttää sille, mutta en pääse käsiksi siihen, kun se on vaan siellä ikkunan takana. Nyt oon vaan tosi vihainen sille kun näen sitä, mutta jostain syystä se saa vaan ohikulkijat nauramaan. Minusta tämä ei kyllä ole naurun asia.

Hei ota äkkiä se kuva, tuolla pelataan jalkapalloa ja kohta mä kyllä meen!

On mulla kyllä tosi monta koirakaveria, joista tykkään. Mun viereisellä kadulla asuu neljä tyttökoiraa, Artemis, Lexie, Stella ja Bailey, jotka on kaikki tosi kivoja. Stella on kuitenkin mun suosikki, kun se leikkii mun kanssa ihan aina ja pitkän aikaa (tosin joskus se on vähän höpsö, kun se jahtaa oravia. Siis oravia! En tajua). Bailey on kiva kans, mutta on vähän mälsää, kun jos sillä on pallo mukana, niin se ei leiki mun kanssa ollenkaan, eikä anna mun koskaan leikkiä sen pallolla.

Palloista puheenollen, minä niin tykkään palloista. Tykkään myös kepeistä, mutta enimmäkseen kuitenkin palloista. Etenkin tykkään mun jalkapallosta ja punaisesta pallosta. Sitten tykkään mun oranssista pallosta oikein paljon ja violetti pallokin on mun suosikki. Ehkä eniten suosikki on kuitenkin mun valkoinen pallo, jonka löysin talven jälkeen puistosta. Kannoin sen kotiin asti, en antanut kenenkään ottaa sitä pois, koska minä löysin sen, niin se on mun pallo. Sen paras puoli on, että se hohtaa pimeässä, niin näen, jos se on sohvan alla! Ai niin ja tykkään myös mun tennispallosta, vaikka se on vähän rikki. Senkin löysin pihalta ja toin kotiin. Näiden lisäksi tykkään myös mun pallosta, joka on vetolelussa kiinni. Ja hei tiedättekö mitä! Piti tulla tätä oikein editoimaan, koska just kävin lenkillä tänään ja puistossa oli yksinäinen, ehjä ja ihanan keltainen tennispallo! Kannoin sitä koko pitkän matkan kotiin enkä päästänyt irti vaikka piti jalkaakin nostaa monelle puulle. Se on mun lemppari. Tykkäättekö tekin palloista? Minä tykkään.

Ai miten niin en voi kieriä matolla sadetakki päällä? Justhan mä niin tein.

Minä vielä toivoisin, että nuo oppisivat, etten halua mennä ulos sateella. Voin kyllä ihan hyvin olla sisällä kuivana. Monesti en edes lähde ulos sateella, en vain suostu, stoppaan ulko-ovelle. Joskus ne sitten kuitenkin väkisin vie pihalle sateella, niin en kyllä tykkää. Tassut kastuu! Eww. Ja sitten on lätäköitä, joita pitää kiertää, kun eihän niiden läpi voi kävellä. On mulla sentään sadetakki, joka vähän auttaa, mutta silti, minun tassut kastuu. En siis kyllä ole mikään hienohelma, mutta en tykkää sateesta. Möksähdin kerran, kun alkoi satamaan kesken lenkin. Oltiin kaukana kotoa, niin ajattelin, että pistän maate siihen tielle ja odotan, että se menee ohi. Ei onnistunut ja tassut kastu, TAAS.

Ja hei mikäs tämä Flickr palvelu on olevinaan? Sain äskettäin tietooni, että sen uusin toiminto lajittelee kuvat automaattisesti sen mukaan mitä kuvissa näkyy. No kysynpä vaan, missä näette kissan, häh? HÄH? Olin kyllä pentunakin ihan koira, tiedoksi vaan Flickr.

No joo, nyt pitänee mennä, eiköhän tässä nyt ollut näitä elämän vääryyksiä hetkeksi asti. Palataan taas!