Kolme ja puoli vuotta myöhemmin

Kuinka monta vuotta voi kulua niin, ettei kirjoita yhtään blogipostausta ja silti ajattelee olevansa bloggaaja? Ainakin kolme ja puoli 😉  Onko sulle koskaan käynyt niin, että rakas harrastus katoaa arjen kiireisiin huomaamatta? Näköjään siinä voi niinkin käydä, vaikka en mielläkkään itseäni kovin kiireiseksi. Toisaalta, tässä ajassa on ehtinyt elämä muuttua aikamoisesti.

Ihan ensimmäisenä; asun nykyään Ranskassa, joten bonjour vaan kaikille. Myös työkuviot on muuttuneet montakin kertaa. Kun kirjoitin edellisen postauksen tänne, olin vielä Ottawa Tourismilla töissä, mutta sittemmin jätin vakipaikan taakse ja kokeilin olla itsensä työllistäjä. Se oli ihan mukavaa ja antoisaa,  mutta lopulta se kuitenkin johti “perinteiseen” työpaikkaan täällä Ranskassa.

On kuitenkin asioita jotka eivät ole muuttuneet; Adam ja Nisu ovat edelleen mukana matkassa ❤️ Tätä kirjoittaessa Adam on jälleen työreissulla Kanadan pohjoisessa ja nyt 11-vuotias Nisu nauttii eläkepäivistä Ranskan rantahiekoilla. Minä puolestaan puurran matkailualalla edelleen ja olen palannut seikkailuristeilyiden (expedition cruise) pariin.

Mutta aloitetaanpa siitä, miten Kanadan pääkaupunki vaihtui Ranskan rantakaupunkiin.

Kanadan lumikasoista Ranskan hiekkalinnoihin

Olimme Adamin kanssa haaveilleet muutosta takaisin Eurooppaan jo monta vuotta, mutta koska pandemia ja Brexit pilasivat meidän haaveen palata Iso-Britanniaan, emme oikein tienneet minne mennä. Minä tein töitä Ottawasta käsin kahdelle kanadalaiselle firmalle, joista toinen oli meriliikenteen asiantuntijakonsultti, jonka nimissä minä tein operointilupien hakemista ranskalaiselle seikkailuristeilyfirmalle. Satuin huomaamaan, että tämä ranskalainen asiakas haki Ranskassa työntekijää aikalailla samaan hommaan. Otin tämän puheeksi kontaktini kanssa ja lähetin työhakemuksen. Kontaktini kertoi heti, että työpaikka on minun, jos vaan haluan sen – ja halusinhan minä.

Yksi ongelma kuitenkin oli työpaikan sijainti. Ranska ei sinänsä ollut ylitsepääsemätön ongelma, mutta Ranskan toiseksi suurin kaupunki, Välimeren rannalla sijaitseva Marseille ei kiinnostanut asuinkaupunkina lainkaan. En ollut kuullut siitä mitään hyvää ja kerroinkin tämän (amerikkaiselle!) kontaktilleni ja tulevalle pomolleni. Hän oli ihan samaa mieltä ja vakuutti minulle, että voin asua missä vain Ranskassa ja tehdä etätöitä.

Mutta ennen kuin päätös syntyi, piti miettiä monta käytännön juttua. Kolme asiaa painoi vaakakupissa Kanadassa pysymisen puolesta: Nisun kanssa lentäminen, Adamin työt ja se, että olimme vuotta aiemmin käyneet Ranskassa lomareissulla, jolloin tunsimme, että Ranska ei kiinnostanut asuinmaana. Mutta paikkariippumaton sijainti Ranskassa, halu palata Eurooppaan, mielenkiintoinen työ ja houkuttava kompensointipaketti painoivat vaakakupissa sen verran, että päätimme taas pakata kamat kasaan ja muuttaa Eurooppaan. Ajattelimme, että jos koskaan aiomme palata Eurooppaan, se oli tehtävä silloin kun Nisu oli vielä suhteellisen nuori 8-vuotias. Tuumasimme, että Adamin työt hoituvat nekin tavalla tai toisella ja niin lähdimme matkaan huhtikuussa 2023.

Uutta perspektiiviä

Valinnanvaikeus oli ihan oikea ongelma. Jos voisit valita Ranskasta minkä tahansa asuinpaikaksesi, minne sinä lähtisit? Me päädyimme Atlantin rannalla sijaitsevaan La Rochelleen, jossa olimme käyneet lomalla, ja josta pidimme kovasti. Ainoa ongelma oli, ettemme löytäneet sieltä väliaikaista majoitusta pariksi kuukaudeksi. Ilman pankkitilejä, paikallisia puhelinnumeroita jne. emme olisi edes voineet etsiä pidempiaikaista asuntoa, emmekä halunneet sitoutua pitkäksi aikaa paikkaan, jota emme olleet nähneet.

Näin siis päädyimme noin 100km La Rochellesta pohjoisemmas, reilun 50,000 asukkaan Les Sables d’Olonneen. Legendaarisista purjehduskisoista tunnettu Les Sables d’Olonne on niin ikään Atlantin rannalla ja on hiekkarantoineen nimensä veroinen — Les Sables d’Olonne = Olonnen hiekat. Kahden kuukauden AirBnB vanhemman ranskalaisnaisen talon lisärakennuksessa muuttui lopulta vuoden kestäväksi vuokrasuhteeksi ja ihanaan ystävyyteen vuokraemäntämme kanssa.

Ensimmäiset kuukaudet vierähtivät nauttien kesästä rantaparatiisissa, jonne pariisilaiset tulivat lomailemaan. Syksyn tultua ostimme auton ja reissasimme ympäri Ranskaa. En ollut ymmärtänyt alkuunkaan, miten monipuolinen matkailumaa Ranska on (tästä lisää myöhemmin!).

Työt alkoivat rullaamaan oikein mukavasti ja kävin Marseillen toimistolla tutustumassa uusiin työkavereihin. Työnimikkeeni on Expedition Compliance Manager – ja tunnustan, että piti kysyä ChatGPT:lta apua tämän suomentamisessa, mutta se ei juuri selventänyt 😀 – suomeksi kuulemma lupa-asioiden ja sääntelyn hallintapäällikkö. Eli semmoinen sääntöpoliisi 😀

Aluksi tein suurimman osan töistäni englanniksi, etenkin koska pomoni oli amerikkalainen. Tässä parin Ranskan vuoden aikana pomoni on kuitenkin ehtinyt vaihtua ja hänen lähdettyä ranskankielisyys on lisääntynyt kovasti omassa työnkuvassani. Nykyään suurin osa palavereista, kokouksista jne. on ranskaksi, tosin omat puheenvuoroni sanon useimmin englanniksi, jota kaikki ymmärtävät kyllä hyvin.

Kansainvälinen työpaikkani onkin juuri ainoa paikka, jossa englantia voin puhua. Kaikkialla muualla ranska on ainoa vaihtoehto, olipa kyse sitten verotoimistosta, hammaslääkäristä, eläinlääkäristä, junasta tai ihan mistä vain. Tiesin kyllä, että ranskalaiset eivät juuri puhu englantia, mutta tämä on kyllä yllättänyt! Onneksi kuitenkin puhutaan Adamin kanssa molemmat ranskaa, vaikkakaan emme täydellisen sujuvasti. Reilun kahden vuoden jälkeen kielitaitomme on kuitenkin noussut ihan uusiin sfääreihin, mikä on ollut mukava huomata. Kävin nyt kesällä Suomessa ja sattumalta tapasin yläasteen ranskan opettajani. Piti antaa kiitokset ranskan ensiopeista, ja tunnustaa, että opinnot jatkuvat edelleen.

Mitä kuuluu nyt

Kesän 2024 vietimme tien päällä aika kirjaimellisesti, sillä lähdimme Les Sablesin asunnostamme haikein mielin remontin tieltä. Teimme loistavan 10,000km roadtripin Suomeen asti ja pysähtelimme matkalla uusissa maissa ja kaupungeissa, mikä oli 12 Kanadassa vietetyn vuoden jälkeen todella ihanaa.

Kokeilimme tykkäisimmekö asua eteläisessä Ranskassa, mutta reilu kuukausi yli 40 asteen helteissä ilman ilmastointia vakuutti meidät siitä, että liika on liikaa. Niinpä palasimme tutumpiin maisemiin, Les Sablesin naapurikylään Saint-Vincent-sur-Jardiin, jossa olemme nyt asuneet vuoden verran. Ei täälläkään helteitä pakoon pääse, nytkin tätä kirjoittaessa syyskuun alussa ulkona on 28 astetta, minä istun tuulettimen edessä ja Nisu makaa raatona viileillä lattialaatoilla. Onneksi ranta on vain 900 metrin päässä meidän talosta ja sitä rantaa muuten todellakin riittää kilometritolkulla.

Reilua kahta vuotta Ranskassa on vaikea summata yhdessä blogipostauksesssa, joten voin joutua kirjoittamaan useammankin postauksen. Etenkin täällä matkailusta on todella hyvää kerrottavaa, ollaan löydetty todella kivoja alueita, joista en ollut edes kuullukaan. Mutta ei kaikki ole ollut kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista – tai ehkä se on ollut juuri sitä, jos miettii käytännössä miltä tuntuisi tanssia ruusujen päällä avojaloin. Auts.