Reissunaisen evoluutio

by Annika

Ihanaisessa Pingviinimatkat blogissa pohdiskeltiin reissunaisia ja yksin reissaavia neitokaisia ja Millan juttua lukiessa aloin pohtia matkailutavoissani vuosien varrella tapahtunutta muutosta. Matkojen suhteen niin seura, kohteet kuin tyylikin ovat vaihtaneet muotoa moneen otteeseen vuosien varrella, enkä varmasti ole ainoa 30 ikävuotta hipova, joka on läpikäynyt vastaavan henkilökohtaisen matkailun evoluutioprosessin (täsmennettäköön kuitenkin, ettei ikävuoteni oikeasti vielä hivo kolmeakymmentä, siihenhän on nyt aikaa vielä ainakin about 10kk ja 28 päivää, eli 331 päivää. Ei sillä, että tätä kukaan laskisi…).

Nuorempana tuli tietenkin reissattua perheen seurassa, lähinnä Suomessa ja Pohjoismaissa autoillen. Varsinainen matkailijan ura alkoi teininä, samaan aikaan kun matkakärpänen puraisi, jolloin lähdin kahden viikon kulttuurivaihtoleirille Italian Ravennaan. Seurana oli pari hyvää kaveria ja muita nuoria kotikaupungistani, sekä tietysti ‘matkanvetäjä’, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli hänkin aika nuori. Tuttu ja turvallinen reissu matkaseuran ja -tyylin puolesta siis, tästä oli hyvä aloittaa. Monet kavereistani kävivät kielikurssilla yläasteella tai lukiossa, mutta minä fiksuna järkeilin, että vaikka reissuhalu on kova, osaan englantia oikeastaan jo niin hyvin, ettei mun kannata lähteä 😀

Seuraava vaihe on matkailussa on varmastikin kaverin kanssa Euroopassa seikkailu, niin kuin piti minullakin olla. Kaverin kanssa suunniteltiin kovasti reilireissua Eurooppaan, mutta jotain kuitenkin tapahtui (en yhtään muista mitä), eikä kaverini voinutkaan lähteä matkaan. Reilireissuni on edelleen tekemättä! En voi uskoa, että en ole tätä reissujen klassikkoa vieläkään kokenut.

Annie Egypt

Kohde: Egypti, Matkaseura: Minä ite!

“The woman who follows the crowd will usually go no further than the crowd. The woman who walks alone is likely to find herself in places no one has ever been before” – Albert Einstein

Monet varmasti reissaavat ensin kaverin kanssa ja sen jälkeen yksinään, mutta minä päädyin tekemään tämän olosuhteiden pakosta vähän päinvastaisesti. Lähdin parikymppisenä ensimmäiselle omatoimimatkalle Sloveniaan, Kroatiaan ja Italiaan. Löysin halvat lennot Ljubljanaan ja sinne siis! Kaveripiiristä ei silloin löytynyt seuralaista, joka olisi voinut tai halunnut lähteä mukaani, mutta kaipasin niin kipeästi maiseman muutosta, että lähdin siitä huolimatta. Varmaankin vanhempieni kauhuksi lähdin reissuun yksin, mutta siinä sivussa käytiin myös seuraavanlainen keskustelu:

Äiti: “No missä sinä meinaat sitten yötä olla?” Minä: “Niin meinasin paikallisten luona olla, löysin tuolta netistä sellasen sivuston…”. Hahah, voin vain kuvitella mitä vanhempien päässä liikkuu, kun tytär ilmoittaa tällaisesta ajastuksesta. Mutta todellakin, melkein kolme viikkoa meni couchsurffaten enkä maksanut penninpyörylää majoituksesta. Success! Tosiasia varmaan monellakin on, että joskus ei vain ole kavereita, jotka pystyisivät lähtemään samaan aikaan reissuun, olisivat yhtä innostuneita reissaamisesta tai himoitsemasi matkakohde ei sytytyä reissuliekkiä muissa. Silloin kannattaa mennä ennemmin yksin, kuin jättää menemättä! Ei siellä reissussa yksin tarvitse olla, ellei välttämättä halua yksinäisyyttä ja mielenrauhaa.

fun times

Kohde: Nicaragua, Matkaseura: Mitä parhain!

“It doesn’t matter where you are going, it’s who you have beside you”

On kuitenkin ihan luksusta, jos löytää kaverin jonka kanssa suunnitella, fiilistellä ja totetuttaa reissuja. Kiersin Edinburghiin muuton yhteydessä Ranskaa pari viikkoa hyvän kaverini kanssa ja se oli tosi mukavaa. Oli vaihteeksi kiva, kun bussipysäkillä istuskellessa ei tarvinnut yksin miettiä, että olenko väärässä paikassa, myöhässä vai onkohan bussi aikataulusta jäljessä. Yhdessä koetimme opetella lausumaan couchsurfing hostimme kylän nimeä “Peynier”, mutta yrityksestä huolimatta kukaan paikallinen ei ymmärtänyt mitä tarkoitimme. Mokomatkin fransmannit. Tämä reissu oli myös vähän haikea, koska sen lopussa minä lähdin Edinburghiin ja kaverini takaisin Suomeen.

Tämän jälkeen reissasin Euroopan ja Brittien kaupunkeja hyväksi havaitulla kaverimeinigillä. Joskus spontaanisti, joskus jonkin verran suunnitellen. Yleensä Edinburghista käsin tehdyt reissut alkoivat sillä, että joku löysi halvat liput ja kohta mentiin. Yksin reissaamisen vapaus kuitenkin kutkutti edelleen mielessä ja kun pitkän pitkä kesäloma häämötti, tiesin kysymättäkin ettei kukaan kavereistani olisi lähtenyt kanssani Lähi-Itään. Olin joka tapauksessa lähdössä vaihtoon kesän jälkeen yksinäni, joten en monien kavereideni kauhuksi ollut asiasta moksiskaan, vaan pakkasin rinkan ja lähdin matkaan.

AnniBW

 “I want to travel the world with two things on my hands; a camera on one and your hand on the other”

Kuvittellaanpa seuraava tilanne: Joukko nuoria istuskelee nurmikolla yliopiston kampuksella, on lukukauden ensimmäinen koulupäivä. Puhutaan kesästä ja siitä mitä kukakin teki. Poika kysyy uudelta tytöltä “Mitä sinä teit kesällä”. Tyttö vastaa, “No reissasin vähän. Lähdin toukokuussa Skotlannista ja sitten seikkailin reppu selässä Lähi-Idässä kolmisen kuukautta ja tulin lyhyen Suomen mutkan kautta tänne”. Ryhmä on selvästi yllättynyt vastauksesta ja poika jatkaa vielä kysymällä “Kenen kanssa olit reissussa?”, johon tyttö vastaa “Yksin”. Boom, rakkaustarina sai alkunsa <3

Tarinan poika paljastui myös reissaamisesta tykkääväksi ja seuraavia reissuja alettiinkin suunnitella yhdessä. Toimivan parisuhteen edellytyshän on, että yhdessä reissaaminen onnistuu, muutenhan ei mistään tuu mitään! Ja minä en voisi edes kuvitella olevani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärtäisi ja jakaisi intohimoani matkustamiseen.

Sydney

Kohde: Australia, Matkaseura: Oma rakas

“Oh darling, let’s be adventurers”

Ensimmäinen ‘testimatka’ oli road trip Montrealiin ja matkaseura läpäisi sen kunnoitettavasti. Sen jälkeen reissattiin vähän Kanadaa, käytiin muun muassa Ottawassakin road tripillä, tietämättä että muutaman vuoden päässä asuttaisiin täällä. Muutettiin uuteen maahan ja testatiin vähän pidempääkin reissausta. Kun ei neljän kuukauden matkalaukkuelämän jälkeen vielä alkanut toisen naama tympimään, niin tuumin että tästä miehestä täytyy pitää kiinni.

Matkailuni evoluutio ei kuitenkaan tuohon tyssännyt, vaan nykyään reissailen edelleen monella eri tavalla. Tietenkin reissaan Adamin kanssa, reissaan mahtavan kaverini Marin kanssa (psst, Mari eli Marimente blogi viilettää tällä hetkellä Brasiliassa-juttua sieltä on varmasti tulossa pian!) ja viime syksynä reissasin yksin ensimmäistä kertaa sitten kun tapasin Adamin eli yli viisi vuotta sitten. Reissuni Adamin ja Marin kanssa ovat hyvin erilaisia, joten on mahtava että on kaksi täysin erilaista matkakaveria. Esimerkiksi Adam ei iki kuuna päivänä lähtisi New Yorkiin, kun Marille ei tarvi kuin puoli sanaa sanoa ja suunnitelmat alkaa kehittyä Atlantin molemmin puolin. Adamin kanssa me suunnitellaan sitten trekkaus- ja telttailureissuja maailman vuoristoille. Yksinäni en juuri vapaaehtoisesti reissaa, mutta työreissut menee monesti itsenäisesti reissaten. Seuraavaksi haluan yhdistää kaksi ensimmäistä, eli lähteä reissuun sekä Adamin että Marin ja vaikka muutaman muunkin kanssa! Hahah, tästähän se hauska idea syntyisikin.

Kuulostaako yhtään tutulta tällainen henkilökohtainen matkailutyylin ja -seuran kehitys ja muutos? Kenen kanssa sinä reissaat? 

Saattaisit tykätä myös näistä

18 comments

Lotta Watia | Unagidon February 23, 2015 - 7:24 am

Hyvä postaus! Mä olin joskus enemmän yksinmatkustajatyyppiä, mutta nykyään haluan (varsinkin uusiin kohteisiin) reissuseuraa. Jos Japaniin tai Koreaan matkustan, niin sitten meen mielelläni yksinkin, koska seudut on tuttuja ja siellä voi sitten treffailla vaihtariaikaisia kavereita.

Reissuseura vaihtelee, mutta lähipiiristä löytyy onneksi aina joku, joka reissuun kaipaa ja jolle mun seura kelpaa. 😉

Reply
Annika February 23, 2015 - 9:59 pm

Kiitos Lotta! Todellakin se on aivan parasta reissausta, kun voi mennä jonnekin tapaamaan kavereita ja tuttavia! 🙂

Reply
Kea | Deep Red Blues February 23, 2015 - 11:58 am

Tää oli ihana juttu! Pitää itekin kenties tarttua aiheeseen… 🙂

Sulla on käyny tuuri kun oot lopulta löytäny noin mahtavan miespuolisen reissukumppanin itelles. Mun eksän kanssa tykättiin matkustaa paljon yhdessä autolla pitkin Jenkkejä ja haluttiin hyvin samanlaisia asioita reissuilla, mutta eron jälkeen on ollu vähän vaikeampaa löytää miespuolista matkaseuraa… en aio kuitenkaan vielä luovuttaa, täytyy vaan uskoa että nämäkin asiat tapahtuu syystä. 😉

Reply
Annika February 23, 2015 - 10:14 pm

Kiitos Kea! Suosittelen aiheeseen tarttumista, tuli samalla selattua vanhoja kuviakin ja fiilisteltyä monenlaista. Oon kyllä maailman onnellisin neitokainen, pitää välillä aivan ihmetellä että miten voi näin hyvin käydä! Ja elä luovuta, mä oon alkanut uskoa että kaikella on todellakin joku tarkoitus..:) Sitä kun vähiten odottaa ja niin edelleen!

Reply
Kea | Deep Red Blues February 23, 2015 - 12:17 pm

Kurkkaapa muuten mun blogin LINKS-osio… 😉

Reply
Annika February 23, 2015 - 10:15 pm

Aww, kiitoksia kovasti 🙂

Reply
Annika February 23, 2015 - 3:16 pm

Ihana teksti 🙂 Mun tarina on vähän samanlainen, vaikkakin kielikurssi Ranskaan toteutui lukioaikana. Reili on vieläkin tekemättä, kävi vähän samalla tavalla kun sulle.. se vaan jäi. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä! Opiskeluaikoina reissasin yksin ja kavereiden kanssa, nyt lähinnä pariutumisen myötä Nicon kanssa. Olisi kyllä kiva lähteä pitkästä aikaa kaverinkin kanssa reissuun ja miksei vaikka yksinkin, jos sellanen tilaisuus tulee 🙂

Reply
Annika February 23, 2015 - 10:19 pm

Kiitos Annika! Vitsi, miksihän mä en koskaan miettinyt (muistaakseni) just Ranskaan kielikurssille menoa! Vaikka englanninkielen kanssa oli itsetunto kohdillaan, ranskan kielikurssista olisi varmasti ollut mahottomasti hyötyä. Musta on ihana, että voi reissata monella eri tavalla, kun samakin reissu olisi varmasti ihan erilainen eri seurassa. Ja yksin varmaan vieläkin erilaisempi!

Ja todellakin vieläkin ehtii käydä reilillä, se on siellä jossain matkalistalla 🙂

Reply
Milla - Pingviinimatkat February 23, 2015 - 3:52 pm

Ihana postaus ja mikä ilo, että olen pystynyt inspiroimaan! Sullakin se on aikamoiset seikkailut takana. Upeaa, että Adamin kanssa olette löytäneet toisenne ja yhteisen reissusävelen. Helpottaa arkeakin kun on yhteisiä unelmia ja haaveita joiden eteen tehdään töitä 🙂

Reply
Annika February 23, 2015 - 10:21 pm

Kiitos Milla sekä kommentista että inspiraatiosta! No todellakin on aina positiivista, että voi piristää perusarkea vähän matkasuunnittelulla 🙂

Reply
Laura February 25, 2015 - 3:41 am

Tää oli ihana postaus, ehkä pitäisikin itse kanssa tehdä postaus samasta aiheesta…Parasta on kyllä kun löytyy hyvä reissukumppani!

Reply
Annika February 25, 2015 - 7:36 am

Kiitos! Ja ehdottomasti tartu vain aiheeseen, tästä olisi kiva lukea muidenkin kantoja 🙂 Kyllä hyvää reissukumppania ei voita mikään 🙂

Reply
Liisa February 27, 2015 - 12:22 pm

Makaan en oo ollu reilaamassa, vaikka suunnittelut sita monta kertaa, haha! Pitaa ottaa ohjelmaan. Itse matkustin ja retkeilin yhdessa vaiheessa paljon ihan itsekseni, mutta nykyisessa duunissa lomapaivia on niin vahan, etten ole viitsinyt “tuhlata” niita sellaiseen. Hyvassa seurassa matkustaminen on mun mielesta se kivoin tapa nahda maailmaa, mutta ei silti pitaisi tosiaan arkailla yksin reissaamistakaan.

Reply
Annika February 28, 2015 - 3:17 pm

No kyllä me vielä ehditään molemmat se reili tekemään 😀 Nykyään tuppaa vaan tuo lentomatkustaminenkin olevan niin halpaa…Mutta onhan junalla matkustettaessa aivan eri fiilis 🙂

Reply
Veera Bianca / Wanderlust Expert February 28, 2015 - 4:00 am

Ai että tykkäsin tästä jutusta! Pitäisi itsekin vähän miettiä tällaista asiaa! 🙂 Itse vuosien varrella olen oppinut nauttimaan koko aika vaan enemmän yksin matkustamisesta 🙂

Reply
Annika February 28, 2015 - 3:16 pm

Kivaa, että tykkäsit Veera! Tätä oli myös aika hauska ja nostalginen kirjoittaa 😀

Reply
Marimente March 1, 2015 - 5:38 am

Aww, aivan ihana postaus <3 Ja hyvää pohdintaa! Pitää ehkä jossain vaiheessa itekin syventyä matkaseura- tai -seurattomuusaiheeseen. Ja millokohan me päästäs yhessä, tai vaikka porukallakin seuraavalle reissulle?? 🙂

Reply
Annika March 1, 2015 - 2:29 pm

Kiitos Mari! Ja voi kuule, odotahan kunhan päivitän tämänhetkiset matkasuunnitelmat, niin jatketaan pohtimista 😉

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.