Voi mikä kiireviikko täällä onkaan ollut! Mutta pitkät työpäivät palkittiin sitten herkullisilla löydöillä viikonoppuna, pienellä kuvausretkellä kauniiden tavaroiden tapahtumaan ja kuntoiluherätyksellä salilla.
Töissä on tosiaan ollut hullua kiirettä, tosin toivottavasti me muutetaan pian isompiin toimistotiloihin ja saadaan lisää henkilökuntaa. Jos joku Eurooppaa tai muuta maailmaa kiertänyt etsii työharjottelupaikkaa tai työpaikkaa, niin pliis hakekaa meille töihin, jotta mun työpäivät helpottuu 😀
Mutta enough about work, eihän sitä viikonloppuna saa työjuttuja ajatella. Eikun sen verran pitää vielä muistella maanantaita, kun sattui olemaan työkaverin synttärit ja meillä on aina tapana juhlia viinin ja suklaan (tai jonkun herkun) kera. Kyllähän oli kuulkaas loistava maanantai-iltapäivä viinin ja suklaatryffeleiden parissa! Minusta joka maanantai saisi olla tuollainen. Lisäksi yksi työkavereista oli juuri palannut kuukauden Borneon matkalta, joten meillähän riitti hyvin juttua iltapäiväbreikille.
Säätä päivitän sen verran, että syvältä se on vieläkin eikä keväästä ole tietoa tai toivoa. Aivan huvittaa, kun kaupoissa on jo kesävaatteita (shortsejakin!) ja ulkona vaan tuiskuttaaa ja on -15 pakkasta. No, voishan niitä ostaa jos olis vaikka menossa etelän lomalle.
Lauantaina suuntasin aamusta Urban Crafts-tapahtumaan, jossa oli läjä lahjakkaita käsityöalan ihmisiä yhden katon alla myymässä tuotoksiaan. Mukaan mahtui itsetehtyjä koruja, saippuaa, vaatteita, laukkuja, kehyksiä..Vaikka mitä! Tämän postauksen kuvat onkin siis tietysti tästä tapahtumasta. Viime vuonna yksi mun kaveri oli siellä myymässä maalauksiaan ja edelleenkin muistan katkerana kun toinen kaveri oli leipomon jonossa edelläni ja se vei viimeisen cupcaken nenäni edestä. Siis kirjaimellisesti koko päivän viimeisen myytävän herkun! Kun tuli mun vuoro, niin luukut meni kiinni ja tarjolla oli vain ei oota. Joten arvaatteko mikä oli suuntani tänä aamuna tapahtumapaikalla?
Etenin suoraviivaisesti lompakko kourassa heti leipomokulmaukseen kuin paraskin woman on a mission. Olin jopa varautunut ottamalla rasian kotoa mukaan. Sain kuin sainkin pari cookie dough cupcakes herkkua mukaan ja vasta kun herkut oli piilotettu tukevasti laukkuun, lähdin tutkimaan itse tapahtuman pääjuttuja. Tai no mikä se nyt kellekin on se pääjuttu, mulle oli lähinnä noi vegaaniset syömiset, heheh. Tosi yllättävää.
Mutta oli siellä oikeasti ihan mahtavia tuotoksia, jotkut sitä on vaan käsistään taitavia ja lahjakkaita! Paikalla oli siis harrastelijoita kuin ihan yrityksiäkin ja kaikille kojuille yhteistä näytti olevan tosi kauniit esillepanot. Siellähän se kamera sitten lauloi ja monet kysyikin, että olenko sen tapahtuman virallinen valokuvaaja tai muuten vaan valokuvaaja ammatiltani. Olisinkin!
Mulla on muuten kumma tapa ilmeisesti näyttää aina siltä, että olen töissä tai järjestämässä tapahtumia, vaikka olisinkin ihan vieraana. Tosi monesti multa tullaan tapahtumissa kyseleen kaikenlaista järjestelyihin liittyvää, ihan kuin olisin siellä töissä. Näin kävi myös 17-vuotiaana Kalajoen Juhannusta siellä leirintäalueella viettäneelle teini-minälle, eli melkoinen auktoriteetti musta on ilmeisesti huokunut jo vuosikausia.
Itse asiassa hauska sattuma, että huomena sunnuntaina nyt kuitenkin satun olemaan töissä Ottawassa järjestettävässä Outdoors & Adventure Travel-showssa, eli ehkä näissä erehdyksissä on jotain perääkin! Työn puolesta siis tietenkin siellä olen meidän firman kojulla, pitänee pistää taas auktoriteettipöksyt jalkaan ja olla viisaan ja tietävän näköinen.
Lauantain ohjelmaan kuului myös pieni juoksutesti, jonka Jenni maratoonipuheineen inspiroi. Tai siis ihan oma testi tämä oli, omaksi huvikseni. Että en sentään mitään Cooperin testiä lähtenyt muuten vain juoksemaan. Halusin siis tietää, paljonko ehdin juosta tunnissa. En ole juossut ollenkaan sitten joskus lokakuun, kun ulkonajuoksemiskelit loppuivat ja siirryin kuntosalille. Tykkään periaatteessa juoksemisesta, mutta juoksumatolla se on kyllä taivaallisen tylsää, joten muut laitteet ovat olleet salilla paljon houkuttavampia. Lisäksi en voi lukea puhelimestani e-kirjaa juoksumatolla, kun muissa laitteissa se onnistuu hyvin. Eli seli seli, en ole juossut moneen kuukauteen. Ajattelin kuitenkin, että voin jatkaa siitä mihin lokakuussa jäin, kun kerran olen muuten käynyt salilla enkä vain maannut sohvalla koko talvea.
Hah, ekan 15 minuutin jälkeen olin slaagin partaalla! Otin pienen tauon, mutta sisu ei antanut periksi lopettaa vartin jälkeen, kun kerran tunti piti mennä. Joten eikun vauhtia vähän hiljemmäs ja jatkamaan…Loppujen lopuksi ehdin juosta 8km tunnissa, mikä on kai aika hidasta. Mutta mä tykkään mennä rauhallisesti 😉 Ja sainpahan edes todistettua sen, että pystyn juokseen tunnin ylipäätään! Sekään ei nyt ollut niin varmaa ekojen minuuttien jälkeen.
Ja siinä juostessa suunnittelin tietenkin tapani mukaan ruokaa (oikeasti urheilen vain sen takia, että tykkään syödä paljon) ja kehittelin päässäni täydellisen snacksin. Ostin tuolta Urban Craft-tapahtumasta vegaanista juustoa, siis sellaisia palajuustoja. Tai miksi niitä nyt sanotaan, brie-juustoja ja muita. En ole juuri brien ystävä, olipa kyse perinteisestä tai vegaaniversiosta, mutta ostin myös möhkäleen aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua “juustoa” ja jestas että oli hyvää!! Joten juoksun jälkeisenä välipalana toimi oikein maukas yhdistelmä noita edellä mainittuja juustoja, ruiskeksejä ja viinirypäleitä. Nam. Oiskohan iltapalan aika?
4 comments
Voi kuinka ihania kuvia, nayttaa ihan mahtavalta tapahtumalta!
Kiitos Laura! Se oli kyllä oikein inspiroiva paikka 🙂
Ihania kuvia! Tuli tuosta tapahtumasta mieleen ens kuun kädentaito- ja lähi- ja luomuruokamessut Helsingissä, voi olla että sinne johtaa askel sillon 🙂 Ja sinnikkyys palkitaan, hyvä että sait niitä cupcakeja! 😀
Kiitos Mari! Hmm, ruokamessut..eipä hullumpi paikka varmasti! Mutta kannatta varmaan sinnekin mennä ajoissa, ennen kuin kaikki hyvät jutut on syöty 😀